Hyvä olo hoikempana -5/2

Katsoin Inhimillisen tekijän (15.11.2913), jossa keskusteltiin PAINOsta. Siitä minullakin olisi paljon sanottavaa. Ohjelmassa haastateltiin anoreksian sairastanutta Kati Kurkelaa, vaatesuunnittelija Anna Rinta-Jyllilää, joka on liikkuva ja terve ylipainoinen sekä Iso -romaanin kirjoittanutta Pakka Hiltusta.

Ohjelma herätti paljon ajatuksia. Lienen yksi niistä, joka ohjelman mukaan on "kitudieetillä" noudatettuani elokuun alusta asti 5/2-paastoa. Joululoman alkaessa kävin puntarilla (jolla käyn hyvin harvoin) ja tajusin pudottaneeni vöyreimmistä ajoistani 9 kiloa ja 11 cm vyötäröltä. Se on todella paljon vaikka normaalipainoon minulla on edelleen matkaa kymmenisen kiloa.

Tämän ohjelman myötä heräsin miettimään suhtautumista itseeni ja laihtumiseen. Kysyn kysymyksiä itseltäni ja pyrin vastaamaan täysin rehellisesti. Olenko onnellisempi laihduttuani? Kyllä. Ohjelman toimittaja myös kysyi, onko laihtuminen onnistuminen ja lihominen taas epäonnistuminen? Minulle Kyllä. Pidänkö itseäni parempana ihmisenä laihduttuani? Kyllä. Onko laihtuminen tai laihduttaminen vaikuttanut mielialaani myönteisesti? Kyllä. Koenko itseni hyväksyttävämmäksi tai paremmaksi ihmiseksi? Kyllä. Koenko itseni terveemmäksi? Kyllä. Tämä on ihan typerää ajattelua, mutta näin se minun kohdallani on. Toisaalta ohjelma sai minut miettimään myös sitä, että minä olen varmaankin niin sanottu terve lihava. Kannan itseni ylpeästi, näin olen kuullut. Onko minun siis pyristeltävä tuohon normaalipainoon, joka kertoo ihmisestä vain yhden pienen osan? BMI:kin varmaan kohdallani näyttää tähtitieteellisiä lukemia. Pitääkö minun tuijottaa sitäkään? Voisiko sittenkin olla tyytyväinen itseeni?

Olisi varmaankin syytä pyrkiä etsimään myönteisiä ajatuksia ilman, että ne liittyvät onnistumisen tai epäonnistumisen kokemukseen painonpudottamisessa. Voisin esimerkiksi keskittyä ihmettelemään kehuja saadessani ajattelenko automaattisesti kehujen liittyvän hoikistumiseeni vai olisiko kyseessä kuitenkin ulkonäkö-tai painovapaa myönteinen palaute. Kun mieheni kehuu ulkonäköäni sanoen:"Olet ihana ja kaunis." Vastaan leikilläni:"Lihava nauris." Ei ole reilua kehujaakaan kohtaan mitätöidä hänen kehujaan. Koetan siis opetella vastaamaan."Kiva kuulla." Ja olemaan ajattelematta, että kehut ovat seurausta vain siitä, että olen laihtunut. Huoh! Ristiriitaisia ajatuksia. Matka hyvään oloon ja itsensä hyväksymiseen on kertakaikkisen pitkä.

5/2 jatkuu

Eipä ole tullut kirjoitettua pitkään pitkään aikaan. Yli kolme kuukautta on vedetty työkaverin kanssa tällä 5/2 -paastolla ja kyllä voi kyllä tuloksia näkyy! Tänään mittasin vyötärön ympäryksen ja näyttäisi siltä, että vöyreimmistä ajoista olisi lähtenyt huimat 11 cm. Nimenomaan keskivartalo on kaventunut huomattavasti. Puntarissa näkyy vaihtelevasti ehkä viisi tai kuusi kiloa vähemmän. Ei siis kovin paljoa. Hierojani totesikin ykskantaan, että siinä sen näkee kuinka vähän läski painaa.

Luulen, että joku muukin ylipainoinen ikuinen laihduttaja tunnistaa sen tunteen kun menee ostamaan housuja ja iloitsee siitä, että saa ottaa koon pienemmät housut. Ja kuinka huomaa ihanan positiivisen ongelman, että olisi pitänyt ottaa vieläkin pienempi koko. Wuhuuuuuu!

Uskon tämän hyvin voivan olla minulle pysyvä painonhallinnan tapa. Olen jo nyt huikean tyytyväinen tuloksiin, mutta ennen kaikkea siihen, että SYYLLISTYMINEN SYÖMISESTÄ ON POISTUNUT! Ihan mieletöntä!

Yhden tosi hyvän välipalan esitteli työkaverini. Oatrim, jossa on 100 g:ssa on 33 kcal. Se sisältää glukomannaania, joka vie nälkää. Ja se maistuu hyvältä. Lisäksi vielä se, että jos sattuulemaan ummetukseen taipuvainen henkilö, tämä tuote voi auttaa asiaa. Minulla kun ei näitä ongelmia ole, pitää tarkkaan miettiä, milloin tuota välipalaa nauttii. Seuraavana päivänä luistaa...

Kolmen kuukauden aikana olen syönyt yhden kerran hampurilaisen ja ranskalaisia mäkissä. Ja pakko sanoa, että rasva tuntui jäävän kiinni kitalakeen. Ei oikein kyllä maistunut. Mutta kyllä minä herkuttelenkin. Eilen pidin oriflame-kutsut ja tarjosin itse tekemääni suklaakakkua ja lohipiirakkaa. Voita, kermaa, sokeria, suklaata, You name it....

5/2 pätkäpaasto 7 viikko takana

Tässä parin päivän aikana on tullut pyöriteltyä kovasti tuota painonlaskuasiaa. Jos uskon sitä puntaria, joka näyttää 3 kiloa vähemmän niin sehän on kuitenkin n. 0,5 kg/ viikko. Sehän on aivan hyvä vauhti painon putoamiselle. Nyt kun vähän meinaa väsymys iskeä ja tuntuu, että pitäisi tulla isompia tuloksia tai ote lipsahtaa. Olenkin alkanut miettiä myös niitä normiruokapäiviä, että miten muuttaisin niitä, että paino alkaisi kunnolla laskea. Harkitsin jo Jutan ihmedieetin sekoittamista tähän paastoiluun. Tulokset varmasti olisivat hyvät, mutta käyn itseni kanssa dialogia siitä, riittääkö minulle "palkkioksi" tämä hyvä olo vai pitääkö minun saada aikaan huipputuloksia. Matkaa normipainoon kuitenkin on rutkasti vähintään se 10 kg. Enkä edes tavoittele mitään anorektista laihuutta tai edes normipainon alarajaa minun mittaiselleni tyypille vaan sitä normipainon ylärajaa edes.

Minulla on taipumusta lähteä vetämään överiksi niin, että lopulta ajattelen vain ruokaa. Toki laihtunut olen useamman kerran kymmenisen kiloa noin kolmessa kuukaudessa. Ja kaikki takaisin, joka kerta. Pah! Ukkokulta koettaakin rauhoitella, etten lähtisi taas sutimaan tässä asiassa ja sitten olisin ihan tööt koko homman kanssa, repsahtaisin ja palaisin entisiin uomiin. Ei ei ei! Haluan oikeasti itselleni uuden suhtautumisen ruokaan. Tehdä sen muutoksen ihan itse.

Nyt siis todellakin olisi tsemppi tarpeen, mistä sen kaivan. Yritän pitää mielessä sen kuinka hyvä olo on aina paastopäivien jälkeisinä päivinä. Nyt tuntuu kuitenkin kylmältä ja ankealta (kun en ole syönyt mitään lämmintä tänään, paitsi teetä) ja ulkona on alkaneet syystuulet puhaltaa nurkissa.

5/2 paasto 7 viikko lähti

Hupsis. Unohdin kokonaan kirjoittaa viime viikolla. Se meni aivan omalla painollaan.

Tuloksia on todella tullut. Kävin työterveystarkastuksessa ja labrakokeista kävi ilmi, että kaikki arvot (kolesterolit, sokerit, hemoglobiinit jne jne) olivat tosi hyvät. Ehkä paastoilu on auttanut sen verran, että taannoin vuonna 2011 se huono kolesteroli oli yhden pykälän sen huomioitavan rajan. Nyt se ei ollut lähelläkään. JES JES JES!!!!

Edelleen suurimmat tulokset näkyvät suurentuneissa vaatteissa. Puntarillakin kävin ja yhden puntarin mukaan kiloissa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia vain 3 kiloa, mutta toisessa puntarissa oli selkeästi alemmat lukemat. Normi päivän (yli 500 kcal) syömisten jälkeen puntari näytti 5 kiloa vähemmän. Seuraavana aamuna syömättä se näytti 7 kiloa vähemmän. Jäi siis mietityttämään tuo puntareiden ero... mieluusti uskon tuota jälkimmäistä puntaria. Kun kumpikaan ei ole omani, on vaikea ajatella, että mikä mahtaa oll< oikea tulos. No jokatapauksessa läski painaa vähemmän kuin lihas, joten toivottavasti kyse on siitä, että rasva on kehosta palanut vaikka kiloja ei olisi niin paljoa lähtenytkään. Ja nyt alka ottaan pattiin tämä oma kilojen syynääminen. Sama se, parempi on olo. Ja tunnen itseni ihan kivan näköiseksi, mikä on todella harvinaista herkkua minulle. Minä todella vihaan omaa kroppaani, jota nyt koetan oppia rakastamaan.

Tänään on siis 7 viikon ensimmäinen paastopäivä, tuntui että päivän kuijottelun jälkeen kun oli oikeasti nälkä (aamulla kananmuna ja iltapäivällä piltti) hervoton lautasellinen vihanneksia, tonnikalaa ja papuja oli ruhtinaallinen annos. Ei voi oikeasti käsittää kuinka järkyttävän iso lautasellinen voi olla niin vähäkalorinen.

Tänään tuli myös ensimmäistä kertaa sellainen pieni tylsistymisen tunne, että no eikö sitä vois ihan ruokia puntaroimattakin syödä ihan oikein. No en voi ainakaan minä. Olen kolme kertaa laihduttanut 10 kiloa jossain kolmen kuukauden hujauksessa ja joka kerta kilot ovat palanneet korkojen kera. Juuri kun se tylsistymisen hetki tulee, niin silloin ei voi antaa periksi. Siitä lähtee liusu kohti aikaisempia huonoja elämäntapoja. Nyt siis tiukasti vaan itseä niskasta kiinni. Toki voinen vaihtaa tämän paastoilun päivittäiseen kalorien laskemiseenkin. Sitä häätyy harkita. Tämä vain on tuntunut niin kivalta ja minulel soppelilta hommalta. Harmittaa kun en ottanut ennen ja jälkeen -kuvia.

5/2 paasto 5. viikon toinen päivä

Sitäpä tässä vaan, että tein pikku vertailun kaloreista...

Kukkurallinen lautasellinen kasviksia (porkkanaa, naurista, paprikaa ja kukkakaalia), puoli kiloa ihan punnittuna on yhteensä 121 kcal. Fazerin sininen suklaapatukka (5 palaa) on 241 kcal. Ihan vaan tässä hoksasin...

Vielä sellaisenkin yhden vaikutuksen olen huomannut, että krooninen polvivaivani on helpottunut. Ilmeisesti kun nestettä on poistunut kropasta niin myös kudosneste polvessa, kivuliaassa paikassa on vähentynyt. LPG:llä polven (muidenkin paikkojen) kiputiloja on onneksi voitu helpottaa. Suosittelen muuten etsimään käsiin sellaisen fysioterapeutin tms. jolla on käytössä LPG-laitteisto.

Hierojani oli aivan ihmeissään tästä muutoksesta, mitä on tapahtunut. Hän on asiantuntija muutoinkin kuin hierojana, joten hän osasi analysoida, että todellakin rasvaa on lähtenyt keskivartalon alueelta tuntuvasti. Totesimme yhdessä, että kuinka vähän rasva lopulta painaa kun ei ole minulta lähtenyt kuin se pari hassua kiloa.

Ja vielä yksi huippuvaikutus. Minun mielialani vaihtelevat hyvin paljon ja vajoan usein synkkyyteen. Ikään kuin olisin pärekorin sisällä ja sieltä punosten välistä näkyy aurinkoa ja saisin kannen ihan itse auki, mutten jaksa nostaa. Tai haluan piiloutua pärekoriin mutustelemaan alakuloani. Tähänkin paastoilu on auttanut. Mieli on pirteämpi, iloisempi, positiivisempi ja ennen muuta hyväksyvämpi itseni kohtaan.

5/2 paasto, tuloksia syntyy

Neljäs paastoviikko meni hupsahtaen. Tällä viikolla koin jonkin asteista väsymystäkin tähän paastoiluun, koska olin sairaana. Flunssa hyökkäsi kimppuun takavasemmalta. Puoli vuotta sitten poistettujen nielurisojen vuoksi en oikein osaa arvioida tätä syysflunssaa, millaisena se oikein ilmentyy. Aiemmin se on aina ekana iskenyt kurkkuun, mistä seurauksena on usein ollut angiina. Nythän se ei muuta kuin viivähti kurkussa jatkaen matkaansa jonnekin silmien ja nenän taakse. Ja niin ärtsynä yskänä, että epäilin jo pakaralihastenkin jumittuneen liiasta yskimisestä. Saas nähä miten tästä parannutaan. Parempaan päin kuitenkin.

5/2 -paasto tuntuu siltä, että todellakin tästä tulee minulle sopiva elämäntaparemontti. Tämä tapa sopii minulle todella hyvin ja nyt neljän viikon jälkeen tänään puntarin lukemat näyttävät kahta kiloa miinusta. Tokikaan se ei äkkiseltään ole paljon. Toisaalta kun ajattelee sopivaa ja terveellistä painon putoamisen tahtia, jossa tavoitteena on pysyvä laihtuminen ja elämäntapojen muuttuminen, tuo puolisen kiloa viikossa on aivan ihanteellinen määrä. Ja sitten tietysti on se, mitä on tapahtunut silmin nähtävästi. Kroppa on ikään kuin vetäytynyt kasaan oikeista paikoista. Minulla on yhdet "testihousut" eli älyttömän vanhat suosikkiretkut, jotka olivat ennen paaston aloittamista niin tiukat vyötäröstä niin, ettei niitä voinut oikeasti pitää päällä. Tänään vedin ne kokeeksi jalkaan ja hups vaan, ne olivat jopa hiukan hölttänät vyötäröltä. JES!!!!! Siis ihan täydelliset, en siis edelleenkään luovu noista retkuista!

Tänään myös ukkokulta taas muisti sanoa, että olen laihtunut selvästi silmin nähden, kun oli etsinyt minua kauempaa katsoen ja joutunut oikein terästämään katsetta, että olenko se minä vai joku muu. Ja eilen ohimennen kehui tiukentunutta takapuolta. Jihuu! Vyotärönympäryksen muutoksen tuossa piruuttani mittasin ja se oli pienentynyt 5 senttiä. OMG!

Siinä mielessä minä olen ihan tylsä, että en kokeile mitään erityisiä reseptejä 500 kalorin päivinä. Niitähän tuntuu löytyvän vaikka mistä (esim. täällä on paljon hyviä vaihtoehtoja). Minä olen päättänyt oikeastaan sen, että lihaa en syö paastopäivinä. Ainakaan tähän asti en ole syönyt. Syön kovasti kasviksia, rahkaa, raejuustoa, pilttiä, marjoja, hedelmiä, vähäkalorista mehukeittoa ja nutrilett-keittoa.
Ja käytän ruokavaakaa.

Minä en pidä tätä dieettiä mitenkään täysin käänteentekevänä, ei tässä ole oikeastaan mitään uutta. Paitsi se, että keventäminen näköjään tarttuu myös niille päiville kun ei tarvitsisi kevennellä. Ja, että tämä vain kerta kaikkiaan sopii minulle TODELLA hyvin. Olen ensi viikolla menossa työterveystarkastukseen ja ne labrakokeet kiinnostavat minua tosi paljon, mahtaako vaikuttaa esim. kolesteroliin ja etenkin insuliiniin. Hyvän olon lisäksi on hienoa, ettei koko ajan tarvitse kokea huonoa omaa tuntoa jokaisesta ruokapalasta, jonka suuhun työntää.

Suosittelen kokeilemaan.

5/2 paasto, 4. viikko lähtee

Viikonlopun herkuttelujen jälkeen oikein odotan huomista 4:nnen viikon paastoilupäivää.

Kavereiden kanssa oli grillikauden päättäjäiset, ihania herkkuja tuli syötyä todellakin yli kylkien (mummoni ruukaa sanoa noin, minusta tosi kuvaavaa). Tänään vielä töissä tuli syötyä pihvi ja salaatti ja se tuntui liian raskaalta. Aivan kuin se ei olisi sulanut ollenkaan koko päivänä.

Todellakin odotan huomista 500 kaloria, että saa tätä tunkuoloa vähän laskeutumaan.

Viikonloppuna huomasin 5/2 -paastosta yhden kivan jutun: ulkoiluhousuni olivat vyötäröstä huomattavan löysät. Aiemmin eivät todellakaan olleet. Muissakin vaatteissa se tuntuu, etenkin farkuissa. JES! Kyllä se oikeasti toimii.

Puntaria ei minulla tosiaan ole, joten ne lukemat varmaan kertoisivat jotain. Pitää varmaan käydä töissä puntarilla, niin saa edes vähän jotain osviittaa siitä mitä sillä saralla on tapahtunut kolmessa viikossa. Toisaalta tärkeintä on hyvä olo. Omasta mielestä nimenomaan vatsasta on lähtenyt tavaraa vaikka muut eivät sitä huomaisikaan. No mies kyllä on huomannut, mikä on tietysti mukavaa kun hän vielä siitä sanoo ääneenkin.

Tänään sain lopultakin ostettua itselleni tehosekoittimen. Joskus koen todella huonona sen, että minun pitää niin tarkkaan käydä läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat käyttäjäkokemukset. Pää oli välillä ihan sekaisin. Päädyin kuitenkin (kuulemma) testivoittajaan. Wilfa BL1200, jonka kanssa kävi huipputuuri. Viime viikolla kävin pyörittelemässä tätä värkkiä Gigantissa, mutta sanoivat sen olevan lopussa ja uusien tulevan tällä viikolla. Soitin tarkistaakseni Giganttiin oliko sinne jo tullut tällaista 119 € hintaista tehosekoitinta. Puhelinpalvelun ystävällinen miesääni sanoi, ettei heillä kyllä sen hintaista Wilfaa ole. Vaan sellainen, joka maksaa 89 €!!! Herra varasi sen minulle Oulun Gigantin noutopalveluun ja minä hain sen puolentoista tunnin päästä sieltä. WUHUUU!

Tehtiin sitten iltapirtelöt miehen ja pojan kanssa ja kyllä on testivoittaja hintansa väärti. Tokikaan en ole mikään smoothie-ekspertti (vielä), mutta ihanan tasaista herkkua vekotin sai aikaiseksi pakastejäisistä mansikoista, jätskistä, maidosta ja banaanista. Hupsautin joukkoon vielä vähän tyrnijauhettakin, jota piti kyllä hiukan nieleskellen ostaa. Kyllähän sen hinnan tietysti ymmärtää kun tietää kuinka piikkisiä ne pensaat on, poimiminen ei ole mitään helppoa hommaa. Meidän postimerkin kokoiselle pihallemme ei tyrnipensaat sovi ja naapurikaan tuskin hyväksyy piikkisiä tyrnejä pensasaidaksi. No, voisihan tuota kysyä.

5/2 paasto kolmas viikko

Minulla ei kertakaikkiaan ole mitään pahaa sanottavaa tästä paastosta! Olo on huikean paljon parempi kuin aiemmin. Ennen paastoa minulla on ollut erilaisia vatsavaivoja tosi paljon. Koko "muutos" lähti lopullisesti liikkeelle viime maaliskussa kun olin potenut epämääräisiä ylävatsakipuja vähän väliä. Närästi, turvotti, ahisti ja kroppa oli niin täynnä nestettä että silmien ympärillä oli ikipussit. Toki siihen vaikuttaa myös se, että minä joudun syömään lääkettä, jonka yksi paskamaisista vaikutuksista on nesteen keräytyminen kroppaan ja painonnousu kuuluu niihin yleisimpiin sivuvaikutuksiin. Angst!

Lopetin tuolloin maaliskuussa kokonaan kahvinjuonnin ja samalla siirryin laktoosittomiin maitotuotteisiin. Kummastutti kun laktoosi-intoleranssia on useampaan otteeseen testattu, mitään kuitenkaan löytymättä. Kuitenkin ylävatsakivut ovat jääneet pois, mutta edelleen on turvotusta ja nestettä jäi. Ja sitä ylipainoa. Tupla-angst!

Nyt alkoi kolmas viikko pätkäpaastoilua ja "kuijotuspäivät" menevät oikein mukavasti. Nälkää ei oikeastaan tunne vaan olo on kevyt ja mukava. Vatsa toimii hyvin ja vessassa pitää laukata koko ajan, mikä ei tietenkään ole huono asia. Kertakaikkiaan voin suositella kaikille vaikka ruoan vähentämistä muutamina päivinä viikossa reilusti. Toisaalta kun kaloreita oikeasti laskee ja seuraa, niin ei tule vahingossa syötyä yli sen 500 kaloria päivässä.  Samalla hoksaa kuinka paljon hyviä ruokia (etenkin vihanneksia) saa syödä tuohon 500 kaloriin. Tuossa laskeskelin, että yhteen suklaapalan kaloreihin saisi syödä puolikkaan nauriin, kaksi porkkanaa ja maustekurkun tai useamman kotimaisen omenan Suklaalevyyn sorruin tässä eräänä päivänä, mutta en ole syönyt kuin muutaman palasen, aiemmin olisin vetänyt koko levyn kerralla.

Sitten vielä tosi hyvä juttu on se, että kaloreita tulee arvioitua ja selviteltyä niinäkin päivinä, jolloin voi syödä normaalisti. Puntarini meni rikki ja joutui kaatopaikalle, joten sen lukemista en osaa sanoa, mutta oma tuntuma vyötärönympäryksestä ja sen väljästä mittauksesta on lisäksi, että kolmessa viikossa on kadonnut vyörältä muutamia senttejäkin. Ja silmienympärysikipussit ovat pienentyneet selvästi ja posket ovat kaventuneet.

Parasta on oikeasti se, että olo on todella hyvä etenkin paastopäivää seuraavana aamuna. Vaikka illalla olisi ollut nälkä aamulla on ihan huippu olo.

Tutustu pätkäpaastoilusta kertovaan englanninkieliseen artikkeliin.

p.s. Innostuksissani päätin hommata chlorella-jauhetta, jota tehosekoittelin kaikenlaisten juttujen kanssa sekaisin. Ensimmäisen kerran annostus meni ihan pipariksi ja sörsselistä tuli jotain sellaista, miltä voisin kuvitella lehmän oksennuksen näyttävän. Vähän yli puolet join, loput meni viemäriin. Uudella annostuksella seuraavan kerran. Seuraavaksi hommaan oikean tehosekoittimen ja alan tutustua muutenkin noihin superfoodeihin ja kehon happo-emäs -tasapainojuttuhin.

5/2 paastoilua ensimmäiset kaksi viikkoa

Alettiin sitten työkaverin kanssa kokeilemaan 5/2 paastoa. 5 päivänä viikosta saa syödä "normaalisti" ja 2 päivänä 500 kaloria. Ollaan pari viikkoa kokeiltu ja tämä onnistuu näköjään kohtuullisen helposti. Miksikö? No kiloja saisi pudota useita ja tämä tuntuu siltä, että ei tarvi kieltäytyä kaikesta ja koko ajan.  Olisikohan se huolella harkittu elämäntapojen muutos nyt tässä...

Ensimmäinen viikkoa
1. päivä
En puntaroinut enkä laskenut kaloreita tarkasti, mutta luulen kaloreiden jääneen vähän sen 500 kcal:n alapuolelle. Päivä meni aivan hyvin. Oli kiire töissä ja illallakin vielä teatteriharjoitukset, jonne yleensä menen syömättä mitään. Ei tuntunut ollenkaan pahalta.

2. Päivä
Ei ollut kivaa...en edelleenkään laskenut kaloreita, mutta taisi olla kropalla vähän totuttelua vähempään kalorimäärään kun pidettiin vain yksi päivä paastopäivien välissä. Nälkä tuntui etenkin illalla nukkumaan mennessä. Aamulla oli kuitenkin aivan tosi hyvä olo, vaikka illalla olikin ollut tosi nälkä.

Välipäivinäkin söin kohtuullisesti ja huomasin pohtivani kalorimääriä ja valitsevani sen mukaan kumpi oli vähempikalorista.

Tässä välissä olikin sitten naapurin Oriflame-kutsut. Tämä naapuri on ehkä universumin paras kakuntekijä. Kakkua siis söin, mutta en muuten mitenkään överisti.

3. Päivä
Helppoa kuin heinänteko helmikuussa! Nyt kokeilin sitä, että jaksotin pitkin päivää pieniä välipaloja (pilttiä, omenan, rahkaa...) ja näin jaksan huomattavasti paremmin kuin kerralla tempaisemalla.
Illalla piti oikein miettiä, että mitähän vielä söisi, että saisi kalorit täyteen. Eihän se kaloreita ole pakko saada täyteen, joten taas jäi 500 alle.

4. Oli helppo paastota taas kun tiesi syöneensä kakkua samalla viikolla. Fysioterapeutti suositteli, että hommaan Nutrilett-keittoja, koska ne pitävät nälkää ja kaloreitakin on kanakeitossa vain 122/pussi.
Kirsikkatomaatteja mahtuu 100 grammaan n. 7 eikä kalorimäärä kyllä päätä huimaa. Omppua,  kurkkua, Nutrilettia ja pilttiä. Vielä olisi illaksi kaloreita jäljellä.

Hyvin menee!

Infinity -terät ja Lidlin Cien höylät

Voi, että on tympeää huomata tulleensa huijatuksi. Menin joskus taannoin niin pahasti halpaan ,että vieläkin oikein kirvelee.

Ystävällinen puhelinmyyjämäinen naisääni soitti ja ehdotti, että lähettäisi ihan ilmaiseksi näytepakkauksen Infinity teriä ihokarvojen ajeluun ja step by step -sukkia. Mitään ei tietenkään tarvitse ostaa vaan heti voi ilmoittaa asiakaspalveluun jos ei halua enää myöhemmin tilata. Paketti tuli aikanaan (kun en enää edes muistanut, että sellainen oli tulossa). Se sisälsi nuo näytepakkaukset ja ohjeet miten toimitaan, mikäli ei halua seuraavaa lähetystä.

21,95 € raakaushöylän teristä joka kahden kuukauden välein. Jep Jep.

No tämän tilauksen irtisanominen oli oikea salapoliisityön taidonnäyte sinänsä. Vain soittamalla sai yhteyden asiakaspalveluun ja löysin netistä n. kymmenen erilaista osoitetta, jonka kautta ihmiset olivat yrittäneet tilauksensa peruuttaa. Täältä tietoa siitä kuinka haasteelliseksi monet ovat nämä infinity ja step by step -peruutukset kokeneet. Se onnistui kuitenkin aivan ok sieltä asiakspalvelun puhelinnumerosta.

Suurin sivallus oman tyhmyyteni merkiksi kuitenkin oli se, että minulle selvisi, että tämä mahtava Infinity -höylä on prikulleen sama tuote kuin Lidlin Cien merkkinen höylä. Meinasin tehdä oikein kuvavertailunkin asiasta, mutta löysin sellaisen netistä jonkun muun tekemänä. Tsekkaapa. Vahvistan, että tämä on todellakin totta.

Argh! Kyllä. Revin suurin piirtein ihokkaani sen vuoksi, että sitä voi olla niin pönttö ja mennä tällaiseen halpaan. Tyhmä ämmä.

Minun isi on parempi kuin sinun ja äiti tekee parempaa ruokaa kuin sinun äiti

Tulipa tuossa taas kerran jotain touhutessani, että tätäkään en osaisi, jos ei äiti olisi opettanut.
Ajattelin listata kaikkea mitä mieleen juolahtaa ja aivan älyvapaassa järjestyksessä. Niin, että jos tästä jää jotain tosi tärkeää pois, niin ei tarkoita, ettenkö olisi sitäkin oppinut. Ja tietysti tätä pitää tarkastella siten, että tällaisena asiat minulle näyttäytyvät tai niin minä ne tulkitsen, vaikka joku muuta väittäisi.

Ensimmäinenä mieleeni tulee periksiantamattomuus. Aina kannattaa yrittää.

Isä kertoi joskus, että kun kotitaloamme Rovaniemellä rakennettiin 70-luvun lopulla raha oli kortilla. Me asustelimme yhden talven jalasmökissä raksan pihalla. Minä olin 5 ja pikkusisko 2. Kuinka moni nykyvaimo olisi lähtenyt sellaisiin olosuhteisiin noin pienten lasten kanssa asumaan? Käsi ylös.
Kun isä lähti töihin, äiti suoristeli vinkkuraisia nauloja, jotta rakennusmateriaalia ei mennyt hukkaan. Tämä tietysti siinä ohessa kun paimensi meitä ja hoiteli perhearkea jalasmokissä. Muistan tuosta ajasta sen, että pääsimme paljon uimaan, koska uimahalli oli paras peseytymispaikka. Olen kuullut jalasmökkiajalta myös jutun lättyjen paistosta, mikä oli haasteellista kun hella lättypannuineen oli niin vinossa, että lätyistä tuli toisesta reunasta paksumpia. Kun yksi huone kotitalossa tuli valmiiksi muutettiin siihen yhteen huoneeseen. Hyvä tuli talosta.

Aikuisena jo kauan kotoa poissa asuneena unohdin kerran auton avaimen autoon lukkojen taakse auton ollessa parkissa parkkitalossa. Ainoat vara-avaimet olivat Rovaniemellä; minä ja auto Oulussa. Tietysti kun hätä tuli, soitin äidille. Äiti käveli (kun ei ollut autoa) pakkasessa 4 kilometriä juna-asemalle ja takaisin kiikuttaakseen tuon vara-avaimen junaan, että se ehtii Ouluun ennen kuin parkkitalo menee kiinni. Sain avaimet ja auton pois. Mietin silloin, että itse olisin ehkä tilannut taksin...

Isäni on opettanut minulle ja siskolle ehkä huomaamattaan, että ensimmäisenä ei kannata ajatella, että joku juttu ei onnistu vaan ensin pitää aina yrittää. Joskus tuntuu ihan hassulta, kun soitan isälle saadakseni johonkin asiaan apua, hän selittää minulle täysin tuntematonta asiaa luottaen täysin siihen, että kyllä minä sen hoidan. Se tuntuu hyvältä. Toki mieluusi ajattelen asian niin, että kyseessä todella on luottamus siihen, että minä osaan.

Olen useammankin kerran soittanut tien varresta isälle auton jätettyä minut jonnekin kauas aiotusta määränpäästä. Siinä olen puhelimen kautta kuunnellut kuinka tulpat otetaan pois ja kuivataan ja taas auto kulkee. Vaikuttaa siltä, että isän ensimmäinen oletus on siis ollut, että kyllä minä osaan kun hän neuvoo. Monesti olen osannutkin. Nykyäänkin on ihan automaatio, että jos autossa on jokin vika, ensimmäisenä otetaan yhteys isään (ukkokultanikin soittaa auto-ongelmissa usein appiukolle). Usein isän ensimmäinen lause on ollut:"Ota nyt vaan ihan rauhallisesti, älä hermostu." Myös lamppujen johtoja tai muita sähköjuttuja on hoideltu kännykkäkameran kuvien ja puhelimen välityksellä.

Äidistä löytyy melkoinen määrä tulta ja tappuraa, jos joku syystä tai toisesta pahoittaa isän, minun, siskoni tai meidän lapsiemme mielen. Äiti myös huolehtii meistä vaikka olemme siskon kanssa neljissäkymmenissä ja meillä on jo omiakin huolehdittavia. Tuo piirre lienee universaali arkkitunne. Kaikki äidit maailmassa tunnistanevat itsessään naarastiikerin, joka suojelee rakkaitaan.

Yritän jatkaa tätä periksiantamattomuuden perinnettä myös omalle pojalleni. Kuusivuotiaan kanssa on joskus tullut hauskoja tilanteita kun minä tuskailen jonkun asian kanssa, hän laulaa minulle Pikku Kakkosessa näytettyä Älä luovuta -biisiä. Itsekin teen hänelle niin, kun joku asia takkuaa.

Toivottavasti poikani voi oikeasti leuhkia vanhemmillaan joskus samoin kuin minä nyt.

Pikku Kakkonen: Älä luovuta

p.s. Tämä oli vasta vol 1. Ja tästäkin tuli näin pitkä vaikka sain kirjoitettua vain muutaman jutun.

Huvipuisto Oritkariin?

Täällä kotikaupungissani on pitkään käyty keskustelua siitä, että tänne olisi hyvä saada huvipuisto. Kyllä ehdottomasti sellaisesta olisi hyötyä etenkin siksi, että itäisen naapurimaamme kulkijat toisivat rahaa kuihtuvan taloutemme paikkaamiseksi. Selvitin pienimuotoisesti osana opintojani venäläisten matkailijoiden tottumuksia Suomen matkailijoina. Sekä kirjallisesta materiaalista, että asiantuntijahaastattelusta kävi ilmi venäläisten matkustavan usein omilla autoilla useamman perheen voimin. Heidän matkustajakäyttäytymiselleen on ominaista se, että pitkiäkään automatkoja ei karsasteta vaan ajo Suomen päästä päähän sopivan kohteen kyseessä ollen on pikku juttu. Tähän siis huvipuistoa Oulussa tarvittaisiin (toki muutenkin).

Puiston sijoituspaikka on herättänyt oululaisissa närää puolin ja toisin. Tämänhetkinen (en tiedä onko päätöksiä jo tehty) vahvin ehdokas sijoituspaikaksi on Hietasaari. Hietasaari on ihana luonnollinen metsäinenkin alue merenrannassa. Sen kehittämistä voisi ajatella mieluummin lähiluonto -näkökulmasta siten, ettei sinne rakennettaisi suurta huvipuistoa vaan pienemmän mittakaavan ulkolualue, jonka tyyppinen löytyy vaikkapa Kiimingin Koitelista. Hietasaaren voisi kyllä jättää Koitelia enemmän luonnontilaiseksikin. Näin Hietasaari voisi toimia kaupunkilaisten ja matkailijoiden vapaan ulkoilun alueena. Luin muistaakseni Kalevasta kirjoituksen, jossa kuvailitiin kuinka Keski-Euroopassa tällaisia ulkolualueita on ja ne ovat hyvin suosittuja. Niissä oli muistaakseni lasten leikkipaikkoja, nuotiopaikkoja ja kävelyreittejä. Luin myös ulkomaisten matkailijoiden ihastelleen tätä oululaista erikoisuutta, että niin lähellä kaupunkia löytyy tällainen rauhallinen, metsäinen paikka kuin Hietasaari on. Uskon, että meidän perheemme lisäksi myös moni muu tulisi mieluusti käyttämään tällaista "kaupunkimetsäpuistoa" ulkoilualueena. Kalevan lukijanpalstaltakin olen ilokseni lukenut, että jollain muullakin on tullut mieleen mahdollisena huvipuiston sijoituspaikkana Oritkari.

Parempi sijoituspaikka huvipuistolle olisi Oritkari. Siellä sijaitsee sataman läheisyydessä mm. kaupungin lumenkaatopaikka, jonka paikalla olisi tilaa huvipuistolle vaikka kuinka. Toki lumellekin paikka pitäisi keksiä, mutta löytyisiköhän sille tilaa muualtakin kuin todella kauniilta paikalta meren rannalta?

Mikäli Oritkarissa sijaitsisi huvipuisto, kulkeminen olisi mahdollista helposti kaupungista (jopa raiteita pitkin vaikka lättähatulla), parkkipaikkojakin sinne olisi mahdollista sijoittaa ja kulkuyhteydet olisivat helpommat kuin Hietasaareen. Tarkoitan tällä sitä, että Oritkariin kulkee useampia teitä kun taas Hietasaareen kulkee toistaiseksi vain yksi tie, jonka voisi olettaa sumppuuntuvan helposti huvipuistokävijöiden kulkemisesta. Kaiken lisäksi Oritkarissa olisi kauniit merinäkymät. Oritkarissakin toki on otettava huomioon luonto, koska siellä on lintujen pesimispaikka ihan meren rannassa. Ennen kaikkea tilaa olisi riittävästi eikä Hietasaaren kaupunkimetsää tarvitsisi tuhota.

Nämä ovat vain ihan tavallisen tallaajan mietintöjä, joten koskapa en tiedä asiasta riittävästi enkä ole kaupungin päättäjiä en voi muuta kuin toivoa viisautta tätä asiaa päätettäessä. Minä kuitenkin uskon, että kehittämällä Hietasaarta tällaiseksi ulkoilualueeksi ja Huvipuiston pykääminen Oritkariin voitaisiin lyödä useampi kärpänen. Ei ehkä yhdellä iskulla, mutta kuitenkin.

Oulun sotessa tökkii

Päätin tehdä pienen henkilökohtaisen selvityksen siitä, kuinka oululainen hammashoito toimii. Soitin ajanvaraukseen maaliskuussa 2012. Sain ajan suuhygienistille toukokuulle 2012. Minulle ilmoitettiin yksipuolisesti, että aika siirrettiin lokakuulle.

Pääsin vastaanotolle lokakuussa 2012. Hoito oli asiantuntevaa, huolellista eikä aikaakaan tuhraantunut turhan paljoa. Hoitajan kanssa keskustelimme mahdollisesta jatkohoidosta, joka olisi hammaslääkärin heiniä. En ole akuuttia hoitoa vailla, mutta lääkärin tapaaminen on kuitenkin välttämätöntä.  Suorittajatyttönä pureskelen hampaita yhteen öisin. 

Hammashoitaja ehdotti minua laitettavaksi lääkärin tarkastusjonoon. Viime viikkoon asti olin jonossa yhä tietämättä, milloin mahdan tarkastukseen päästä. Satuin toisissa asioissa vahingossa ajatumaan Oulun omahoitopalvelu -sivustolle kun etsin puhelinnumeroa, mistä varata aika pojalle kuusivuotisneuvolaan. Löytyi numero, mutta myös sivu, josta sen saa itse varata. Sieltä löytyi lisäksi palvelun etusivulta ilmoitus, että varaa aika hammaslääkärille. Varasin ajan ja sain sen kesäkuun alkuun. Ilmoitus ajan varaamisesta tuli minulle kustin polkemana eilen. Olin siis kuitenkin onnistuneesti varannut ajan. Minusta on hienoa, että tällainen mahdollisuus on, että ajan voi varata itse, jos vain vähän nopeammalla syklillä sinne pääsisi. 

Seuraavaksi minua tietysti mietityttää kuinka kauan tarkastuksen jälkeen menee siihen, että pääsen varsinaisesti hoidettavaksi. Toki yksityisten hammaslääkäriasemien palvelut olisivat käytettävissä varmasti nopeammalla syklillä, mutta hampaiden hoitoon yksityisellä puolella saa kyllä uppoamaan euron poikineen.

Olen hammasseikkailuni ohella seurannut läheltä ystäväni hankalaa tilannetta, jossa häntä pompotellaan Oysin polilta toiselle. Kivut ovat päivittäiset ja ne todella vaikuttavat ystäväni jokapäiväiseen elämään siten, että välillä hänen pitää kesken palaverin maata selällään kun missän muussa asennossa ei voi olla. Toki tanssinopettajana tämäkään työasento ei ole vieras. Myös hän on aloittanut asian hoitamisen viime kesänä ja aika konsultaatioon on toukokuun lopussa. 

Missä on vika, että ihmiset eivät saa hoitoa? Miten voi olla, että jonoissa venytään vuosi? Konkreettisia ehdotuksia kehiin eikä pelkkiä selvityksiä, joita valtion taholta pusketaan oikein liukuhihnalta. Tietotekniset systeemit kesksustelemaan toistensa kanssa ja niin helpoiksi käyttää, että lääkäreillä ja hoitajilla ei mene aikaa niiden kanssa tuhraamiseen. 

5.7.2013 Päivitän tekstiä sen verran, että sain lopultakin ajan hammaslääkärin tarkastusajan 3.6.2013, jolloin aikaa meni hurjat kymmenen minuuttia. Minulle varattiin itse toimenpiteisiin aika 26.9.2013. Kävi tietysti niin köpösti, etten pääse tuohon aikaan, joten hammaslääkäriaika on lopulta 10.10.2013 eli vuosi se tosiaan mennä paukahti...

Opiskelijoiden ja opettajien välisistä kuiluista

Viime päivinä on saatu ihmetellä opettaja Antti Korhosen potkuja työstään oppilaan ojennuskahakan jälkimainingeissa. Toki netissä liikkuvasta videosta voidaan tulkita Korhosen menettänen malttinsa ja sanoa, että hän käytti turhan rajuja otteita, mutta mitä Korhonen sitten olisi voinut tehdä?

"Kuule nuori mies, en pidä siitä, että puhut minulle tuohon äänensävyyn (luonnollisesti ilman huutomerkkiä sekinhän voitaisiin tulkita liiallisiksi voimakeinoiksi). Ai, että olen sika ja läski...niin ja että vittuakin sieltä puskee tulemaan. No mitäpä siitä, onhan se ihan oikein, että nuori ihminen saa purkautua. Jaa no ei kait se haittaa jos vaikka muutaman tuolin nakkaisit ikkunasta ulos, saadaan sillä sitten vähän niitä sinun angstejasi purettua. Ai, että kopsahti keittäjää päähän...no kyllä se topakka ihminen semmosen kestää. Niin, että minun angstini...no eihän minulla sellaisia saa olla, olenhan opettaja."

Koulutusorganisaatioille olisi todella tarpeellista laatia selkeä ohjeistus siitä missä tilanteissa opiskelijaa saa ojentaa ja miten. Nettiadressissa Pelastakaa Opettaja Antti Korhonen on tätä kirjoittaessani nyt
147 582 allekirjoitusta sen puolesta, että ohjeistus on laadittava. Mielestäni Korhonen ei ole toiminut vastoin lakia, mutta minä en onneksi sitä joudu arvioimaan. (Perusopetuslaki 36 b § 13.6.2003/477)

Olen todella paljon viime aikoina joutunut pohtimaan sitä kuinka joka puolelta tulee esiin tapauksia, joissa ihminen penää oikeuksiensa perään muistamatta omia velvollisuuksiaan. Me opettajat olemme monesti vaikka millaisten kuorten väleissä.

Toisaalta haluaisin toimia oman humanistis-holistisen ihmiskäsitykseni mukaan siten, että voisin ottaa huomioon ihmisen persoonalliset oppimistarpeet. Mutta sitten huudetaan tasa-arvoista kohtelua. "Miks tuo saa kun minä en saa?" Toisaalta taas aikuisten kanssa toimiessa voisi olettaa, että opiskelussa, johon itse on hakeuduttu omasta vapaasta tahdosta, keskiössä olisi oppimisen halu. Ja oppiminen oman itsensä vuoksi. Kehittymisen vuoksi. Mutta oppimistehtäviä ei kuitenkaan huvita/jaksa/kiinnosta tehdä. Sitten kun opettaja kyselee näiden velvollisuuksien perään ja on kohtuullistanut aikataulua otettuaan huomioon kaikki ne esteet, jotka ovat tehtävien palauttamista hidastuttaneet, opettajaa syytetään joustamattomaksi nihilistiksi. Ja koulussahan ei mikään ole hyvin. Me opettajat olemme ammattitaidottomia, koulutus on suunniteltu huonosti ja siellä ei opi mitään. Me vain kasaamme erilaisia rangaistuksia opiskelijoiden tielle, jotta heidän opiskelunsa olisi mahdollisimman hankalaa.

Tunnen itseni usein jonglööriksi joka on olosuhteiden pakosta heittänyt kaikki pallot yhtäaikaa ilmaan ja tietää, että niitä kaikkia on mahdotonta saada kiinni.

Ammattikoulutuksessa en joudu samankaltaisiin tilanteisiin kuin mistä Korhosen tapauksessa on kyse, mutta jokaisessa koulutusmuodossa on omat haasteensa. Onneksi yllä kuvaamani tilanteet ovat karrikoituja ja ääri-ilmiöitä, mutta ne ovat täysin totta. Toki tämä mietityttää etenkin tänään kun olen juuri kuullut päässeeni opiskelemaan opinto-ohjaajaksi ja näihin yllä kuvaamanikaltaisiin tilanteisiin sieltä lähden työkaluja hankkimaan. Minä olen oikeasti ihan hirveän innoissani ja haluaisin heti päästä opiskelemaan. Pitää vielä odottaa kesäkuun alkuun. Toivottavasti itse muistan nämä ääritapaukset, etten sitten itse toimi opiskelijana niinkuin yllä kuvasin.

Sain gradua tehdessäni yhden parhaista opiskeluohjeista ohjaajaltani  kun oli juuri selitellyt sitä kuinka gradu ei juuri nyt ole ollenkaan edistynyt: pieni lapsi, mies toisella paikkakunnalla töissä, opiskelu työn ohessa jne. Ohjaajani kysyi:"Kuinka paljon sinulla on illalla aikaa lapsen nukahtamisen jälkeen siihen kun sinä itse nukahdat?" Vastasin, että yleensä n. puolitoista tuntia. "Käytä puoli tuntia." Mitäpä siihen enää inisemään. Jos päätän käyttää puoli tuntia tulen todennäköisesti käyttäneeksi vähän enemmän. En kasaa kouluhommia johonkin megaviikonloppuun, jolloin sitten hoidan kaiken alta pois vaan joka päivä vähän kerrallaan edistän opiskeluani. Tulihan se gradu sitten tehtyä näillä ohjeilla.  Tällä ohjeella yritän tarttua myös tuleviin opinto-ohjaajan opintoihini.

Niistä opettajan työn parhaista puolista kirjoittelen sitten joskus muulloin. Nyt oli pakko purkaa angstia.

Toipuminen nielurisaleikkauksesta 11. päivä

24.1.2013

ELÄMÄ VOITTAA!!!!

Heräsin aamulla todeten, etten ollut ottanut yöllä lääkettä. Näin todella hämäriä unia, mutta nukuin ilman buranoita! Aamullakin oli kipu huomattavasti pienentynyt. En ottanut lääkettä aamullakaan. Ja söin kauravelliä suurella halulla! Jipii, kyllä tämä tästä!!!

Toipuminen nielurisaleikkauksesta 9. ja 10. päivä

22.-23.1.2013

Kertakaikkisen tympeää. Tilanne on ennallaan. Kurkkua kirvelevät kaikenlaiset asiat ja huomaan, että kipu yltyy jos en ole ottanut lääkettä. Joudun yölläkin heräämään ottamaan lääkettä. Kipu on tympeää, muttei sietämätöntä. Kivun todellakin sietää enkä kuvaisi kurkkua mitenkään järkyttävän kipeäksi. Ihan sellainen tyypillinen angiinakipu. Ikävintä on se, että se jatkuu monta päivää. Tavallista angiinaa sairastaessa kipu alkaa helpottaa melko pian antibioottien aloittamisen jälkeen. Tämän kuitenkin kestää kun tietää, että ne ovat sitten siinä ne angiinat!

Alkoi tässä jo huolestuttaa pääsenkö vielä ensi viikollakaan töihin, jos en niin alkaa "urakat pissiä". Tämän leikkauksen aikatauluihin sovitteleminen oli suunniteltava tarkkaan, että selviän itse mahdollisimman helpolla sellaisista jutuista, jotka tuppaavat töissä kasaantumaan kun on poissa. Ei niitä kukaan tässä välillä tee. Angst!

Tavallinen vaniljajätski on jes söör!

Toipuminen nielurisaleikkauksesta 7. ja 8. päivä

20.1.-21.1.2013

Kuudentena päivänä kurkku meni kyllä hyvin kipeäksi sitten iltaa kohden. Lopulta en kyllä juurikaan syönyt tuona päivänä. Roskaisuus helpotti. Ehkä sieltä lähti niitä peitteitä. Muttä yölläkin heräsin kipuun.

7. päivä

Ainut mitä voi syödä on lasten Kidius Toffee -vanukas. Kaikki muu kirvelee. Unohtelin ottaa särkylääkkeen ajoissa, joten sitten kun sitä otin niin vähän helpotti, mutta kirvely on ollut melkoista. Toki edelleen sen sietää. Olin aika alamaissa kun tuntui, että paraneminen on jäänyt junnaamaan. Aina välillä tuli myös semmoinen alkukuumeen kylmä olo, mutta en viitsinyt mitata sitä, koska ei se niin korkealta tuntunut. Vettä join paljon vaikka jokainen nielaus sattui.

8. päivä

Päätimme lähteä sairastelemaan pienemmän elämänimiehen kanssa ukkilaan Rovaniemelle. En ajanut itse autoa, koska kuskikin oli käytettävissä. Kaikki on muuten samalla tavalla, mutta pystyin syömään pinaattikeittoa. Maistuipa hyvältä. Kipu pysyttelee kovuudeltaan samoissa lukemissa. Löysin toffeevanukkaan kaveriksi myös vaniljavanukkaan. Nam. Suurta kateutta aiheuttaa muiden ruisleivän syöminen. Se on vain mieliteko. Ei nälätä, mutta minulla onkin *vararasvaa*, ei haittaa tällainen nestekuuri ollenkaan. Yöllä kolmen aikaan heräsin taas kipuun.

Toipuminen nielurisaleikkauksesta 6. päivä

19.1.2013

Herään aamulla tympeään särkyyn jossain takimmaisten hampaiden takana. Oikealla kyljellä nukkuminen tuntuu ikävältä ja kurkku on roskainen. Isomman elämänimiehen kuorsaamisen vuoksi nukun korvatulppien kanssa ja tällä hetkellä nekin sattuvat. Yskittää ja ottaa päähän kun tuntuu, että toipuminen junnaa paikallaan. Veden juominen sattuu ja vadelmakeitto kirvelee kurkkua. Sekä elämänimiehille tekemäni puuro mikrossa että oma vellini kattilassa kiehuvat yli.
Mahakin on sekaisin antibiootista. Ärsyttää ja tympäisee.

Isompi elämänimies imuroi keskikerroksen, mikä on tosi kiva juttu. Edes sitä en ole voinut tehdä. Vielä olisi pari kerrosta imuroitavaa, mutta siihen paneudun sitten kun paremmin jaksaa.  

Ulkona on kaunista ja haluaisin mennä ulos, mutta eilinen kuumeen nousu on vielä tuoreessa muistissa. Lisäksi Oulun talvikelit ovat hyvin viimaisia, paukkupakkasiakin viimepäivinä on koettu ympäri Suomea. Nyt on -3, täydellinen talvisää ja minä kössötän sisällä. Elämänimiehet lähtevät lumitöihin, minäkin tekisin mieluummin lumitöitä.

Toipuminen nielurisaleikkauksesta 5. päivä

18.1.2013

Kipu pysyy samankaltaisena. Herätessä kurkun ollessa kuiva, tuntuu kaikista vistoimmalta eli inhottavimmalta. Äkkiä lääkettä ja vettä. Kyllästyn makoiluun ja pienempi elämänimies pyytää minua tekemään pannaria. Pelaamme vähän ukin ja pojan kanssa ja teen pannarin, jota itse en voi syödä. Jalkojen päällä heiluminen kostautuu kuumeisena olona. Mittaankin kuumeen, mutta mittari näyttää onneksi vain 37,5. Se on tavallisessa elämässä minulle jo paljon, joten jään seuraamaan alkaako se nousta siitä. Hoito-ohjeen mukaan ei saa olla kuumetta yli 38 kahden päivän ajan.

Jäin ihmettelemään sitä, että mahtaako se kuume edes nousta, koska olen koko ajan vetänyt Burana 800 mg kolme kertaa päivässä. Sitä kuitenkin käytetään tulehdusten, flunssan ja kuumeen hoitoon. Buranan oma ohje sanoo seuraavaa: "Burana-tablettien sisältämä ibuprofeeni on ns. tulehduskipulääke. Se estää kivuntunteen välittymistä keskushermostoon vähentämällä tulehdusta ja kipua voimistavien välittäjäaineiden muodostumista. Se myös alentaa kuumetta vähentämällä kuumetta nostattavien välittäjäaineiden muodostumista."


Ihmettelen muuten usein sitä, miksi ihmiset maksavat ekstraa niin sanotuista flunssalääkkeistä (esim. Finrexin, Panadol Hot), jos ne sisältävät samoja vaikuttavia aineita kuin ihan nuo halvemmat tavalliset. Jos joisi lämmintä mummin mustaherukkamehua ja tavallista särkylääkettä päälle, niin vaikutus lienee sama.

Velli on edelleen ruokana jes söör samoin kuin jugurtin ja marjakeiton sekoitus. Vaihdoin Sveitsiläisen juustokeiton Savuporo-juustokeittoon, mutta se maistuu laihalta ruskealta kastikkeelta. En tykkää. Säästelen suosikkiani Tomaatti-Vuohenjuustokeittoa vielä, koska sen aiheuttamaa närästystä en nyt kaipaa. Isompi elämänimies tulee viikonlopuksi kotiin ja ukki palaa Rovaniemelle mummin kainaloon.

Toipuminen nielurisojen poistosta 4. päivä

17.1.2013

Tylsää, kaikki on muuten ennallaan, paitsi, että suun saa sen verran auki, että kurkussa näkyvät keltaiset peitteet. Ihan kuin angiinassa tulevat peitteet, mutta isommat. Lisäksi kurkku tuntuu roskaiselta. Selällään makaaminen alkaa yskittää. Pikkukieli tuntuu seilaavan jossain tosi syvällä.

Oikea puoli on enemmän kipeä kuin vasen puoli. Minulla on kyllä aina ollut kaikissa kurkkukivuissa, angiinoissa ja muissa oikea puoli kipeämpi. Niitä muitakin kurkun karheuksia ja omituisia oloja on ollut todella usein. Myös imusolmukkeet kaulalla turpoavat oikealta puolelta aina enemmän.

Kurkkuuni on myös ennen risojen poistoa kertynyt proppuja, mikä on ikävä vaiva. Aiheuttavat pahanhajuista hengitystä ja niitä tulehduksia kaikenlaisen kurkusta alasmenevän kerääntyessä nielurisojen arpiselle pinnalle.

Niitäkään minulle ei angiinan lisäksi enää tule, jipiii!!!!

Tämän päivän paras juttu oli syödä kauravelliä. Voiko olla parempaa ruokaa??? Mehujäätelöä, jugurttia, mehukeittoa ja pilttiä menee myös. Mutta vellillä pärjää melkein koko päivän!

Hoito-ohjeita potilaalle, jolle on suoritettu nielurisojen poisto

Oulun Terveystalosta saamani potilasohje (suora lainaus)

Nielurisojen poisto jättää nieluun molemmin puolin avoimet haavapinnat, joihin melko pian leikkauksen jälkeen muodostuu kellertävät peitteet. Nämä peitteet häviävät noin kahden viikon kuluessa. Haavapintojen sijainnista johtuen kurkku on leikkauksen jälkeen etenkin niellessä hyvin kipeä, kipu säteilee usein myös vihlovana korviin. Sairaalasta päästyä kivut tulevat päivittäin vähenemään kadoten noin 2-3 viikon kuluessa.

Jotta haavat paranisivat mahdollisimman hyvin, on syytä noudattaa seuraavia ohjeita:

• Kahden viikon ajan on vältettävä karkean ruuan, esim. kovan leivän, syömistä.
• Ulkoilu aloitettava vähitellen.
• Saunan löylyyn saa mennä vasta kahden viikon kuluttua leikkauksesta, mutta suihkuun kylläkin jo parin päivän kuluttua. 
• Kouluun tai tarhaan saa mennä noin viikon kuluttua leikkauksesta. (Voinnin mukaan jo aikaisemminkin). Aikuisille kirjoitetaan yleensä 2 viikkoa sairaslomaa.
• Ota määrättyjä lääkkeitä annettujen ohjeiden mukaisesti.

Mikäli sairaalasta päästyä ilmenee toipilasaikana seuraavia oireita, on syytä ottaa yhteys alueen päivystävään lääkäriin.

• Mikäli ilmaantuu kuumetta yli kahden päivän ajan (38*)
• Mikäli nielu tulee huomattavasti kipeämmäksi.
• Jos nielusta vuotaa verta, eikä vuoto asetu 15-20 min. kuluessa. Jos verenvuoto vaatii lääkärinhoitoa ottakaa veriryhmä- ja vasta-ainemääritysvastaukset mukaan.

Toipuminen nielurisojen poistosta 3. päivä

16.1.2013

Aamulla pääni oli tosi kipeä enkä voinut ollenkaan hyvin. Heräsin n. 6:00 aamulla järkyttävään kipuun kurkussa. Otin äkkiä lääkkeitä ja join vettä sen mitä pystyin ja panin takaisin nukkumaan.

Kolmisen tuntia myöhemmin aloin oksentaa. Oksensin pääasiassa sappinesteet ulos tyhjääkin tyhjemmästä mahalaukustani. Kurkku oli rauhoittunut lääkkeiden otosta, mutta pahoinvointi oli tullut uutena juttuna. Oksentelu jatkui pitkin päivää. Olin yhteydessä lääkäriin kysyäkseni oliko joku lääkkeistä erityisesti pahoinvointia aiheuttava. Panacod oli. Niin arvelinkin, koska Buranasta tai Amorionista minulle ei koskaan aiemmin ole tullut pahoinvointia. Se liittyi selvästi lääkkeisiin, koska muuten en voinut pahoin samalla tavoin kuin vaikka oksennustaudissa. Yritin syödä ja juoda oksennusten välissä, jotta ei tarvitsisi oksntaa tyhjästä mahasta, mikä auttoikin. Lääkari lupasi jättää Panacodin pois, koska en kokenut kipua mitenkään niin kovaksi, etten olisi selvinnyt sen kanssa. Sovittiin, että oksentelun jatkuessa olen uudelleen yhteydessä häneen, mutta oksentelu loppui kun lopetin ottamasta Panacodeja.

Sveitsiläinen juustokeitto pussista oli muuten ihan todella hyvä ruoka tässä kohdassa, kun oli syönyt pääasiassa hedelmäpilttejä ja mehujäätelöä. Suola teki terää.

Olo koheni iltaa kohden, mutta toki olin väsynyt ja edelleen pääasiassa nukuin. Kipu oli kurkussa hieman edellistä iltaa kovempi, mutta aivan siedettävissä. Luin pienelle elämänimiehelle iltasadun, mitä en kuvitellut heti pystyväni leikkauksen jälkeen tekemään. En tokiaan kyennyt minkäänlaisiin äänitemppuihin, joten lukemiseni oli monotonisempaa kuin yleensä.

Tämä päivä oli tähän astisista sairastelupäivistä ikävin.

Toipuminen nielurisojen poistosta 2. päivä

2. päivä 15.1.2013

Ensimmäinen kotipäivä, jona otin sekä Burana 800 mg että Panacodia poreena aamulla, päivällä ja illalla. Nieluun oli tullut jokin ylimääräinen nirhauma, jonka tulehtumisen estämiseksi lääkäri oli määrännyt minulle antibioottikuurin viikko Amorionia kaksi kerta päivässä. Ukki oli minulla apuna, koska leikkauksen jälkeen pitää vuorokauden ajan olla joku aikuinen mukana. Hän juoksutti minulle mehujätskiä, vettä ja mehua, niitä pystyin syömään. Muuta ei kyllä tehnytkään mieli.

Tunsin oloni varsin hyväksi. Aamupäivän nukuskelin ja kurkku oli niellessä kipeä, mutta muuten ei juurikaan haitannut. Vähän niinkuin olisi kunnon angiina päällä. Puhe oli hiukan sameaa, mutta pystyin hyvin puhumaan. Tuntui oikeastaan kummalliselta, että tätä varten oli annettu kaksi viikkoa sairauslomaa. Kuolisin tylsyyteen! En tokikaan tehnyt juuri muuta kuin pötköttelin ja lueskelin, katselin teeveetä ja surffailin netissä.

Pienempi elämänimies oli mummulassa hoidossa, koskapa oli edellisen päivän ollut päiväkodissa, missä riehui norovirus. Päätettiin, ettei poika menisi koko viikolla päiväkotiin vaan olisi kotona ukin kanssa.

Toipuminen nielurisojen poistosta leikkauspäivä 1. päivä

Olen tässä ihmetellyt nielurisojen poisto-operaatiota ja ajattelin, että kirjaan vähän ylös, mitä minäkin päivänä tapahtui ja mitä koin. Jospa se antaisi jollekulle operaatiota odottelevalle tai sitä pelkäävälle.
Vakuutukseni turvin pääsin operaatioon yksityiselle lääkäriasemalle.

Taustaa

Lapsena olin tyypillinen korvakierteilijä. Korvia puhkottiin vähän väliä, se kun oli maailman tapa tuohon aikaan. Kierteilyssä kuitenkin säilyin korvien putkittamiselta. Ilmeisesti tulehduksia ei kuitenkaan ollut ihan kuukausvauhtia. Muistot korvalääkärikäynneistä ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni, niistä voisi varmaan kirjoittaa oman bloginsa. Kun korvakierteilystä selvisin, alkoivat angiinat. Niidenkään määrää en muista, mutta muistan korva-kurkku -erikoislääkärin arvion, jonka mukaan "jos vielä kerran tulet saman vaivan kanssa, niin aletaan suunnitella nielurisojen poistoa". Tässä välissä kävin homeopaatilla ja angiinat jäivät moneksi vuodeksi. Vähän aikuisempana tulivat sitten poskiontelon tulehdukset. Niitä oli ehkä yksi vuodessa. Kunnes taas angiinat nostivat päätään ja niitä tulikin sitten neljä saman vuoden sisällä. Sittenpä eräs lääkäri ehdotti nielurisojen poistoa.

 1. päivä 14.1.2013

7:30 Ilmoittaudun Oulun terveystaloon. Sain sairaanhoitajalta heti joitain ilmeisesti rauhoittajia pillereitä. Leikkaava lääkäri kävi keskustelemassa kanssani leikkauksesta. Kävin keskustelun myös anestesialääkärin kanssa ja hän kertoi mitä on tulossa. Suhtautui myös hyvin rauhoittavasti.
Vaatteiden vaihdon jälkeen minut vietiin suoraan leikkaussaliin, jossa anestesialääkäri laittoi ranteesen tipan kautta nukuttavaa. Sain sanotuksi, että pää meni pökkyrälle, minkä jälkeen heräsin seuraavan kerran heräämössä.

Heräämössä voin kohtuullisen hyvin, nukuin paljon ja välillä sain kipulääkettä ja mehujätskiä. Neljän aikaan iltapäivällä aloin jo omasta mielestäni voidaa niin hyvin, että aloin toivoa kotiin lähtöä. Ja pah! Kun kävin pikkuisen kävelemässä, alkoi pahoinvointi.  Oksensin kaiken ulos, mitä sisääni nielin. Onneksi vain ensimmäisessä oksennuksessa oli mukana verta, jota leikattavan vatsaan yleensä leikkauksen aikana kulkeutuu.  Yleensä tuo vatsassa oleva ylimääräinen veri kuulemma aiheuttaa alussa pahoinvointia.

Lopulta illan oksenneltuani olin niin kuiva, että minulle laitettiin tippa nilkkaan kun muualla verisuonet olivat niin hentoisia.  Tässä vaiheessa oli kello n. 19. Pääsin kotiin kun tippa oli tippunut ja pystyin kävelemään ja olemaan oksentelematta.

Vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen tulee leikatusta olla huolehtimassa täysi-ikäinen henkilö mahdollisten jälkivuotojen tai muiden komplikaatioden vuoksi. Senpä vuoksi eläkkeellä oleva isäni eli ukki oli minulla apuna, koska elämänmieheni on toisella paikkakunnalla töissä.

Keikkatyö 3000 euron kuukausipalkalla

Presidentin ilmoitus oman palkkansa alentamishalusta on aiheuttanut virkistävää keskustelua talkoilemisesta  talouden ja kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Virkistävää siksi, että on aina hyvä, jos jokin asia nostattaa tässä lammasmaisessa kansassa tunteita hyvässä tai pahassa. Talkoilu tosin aiheuttaa kysymyksiä. 

4.1.2013 Kalevan jutussa Oulun alueen kansanedustajat varovaisen myönteisiä palkkion alennukseen kansanedustajat Mirja Vehkaperä (kesk.), Tytti Tuppurainen (sdp.), Risto Kalliorinne (vas.), Pirkko Mattila (ps.), Satu Haapanen (vihr.) ja Esko Kurvinen (kok.) kommentoivat olisivatko itse valmiita palkka-aleen. 

Kalliorinne vastasi kuin kunnon politiikko ikään ottamatta kantaa oman palkkansa alennukseen, kuitenkin vasemmistolaisena hän on odotetusti halukas nostamaan hyvätuloisten veroja.  

Mattila puolestaan on valmis oman palkkansa alentamiseen, mutta pelkää tämä keskustelun johtavan mahdolliseen yleisten palkkojen leikkaamiseen. Hän myös vaatii Suomeen palkka- ja eläkekattoa. 

Tuppurainen on valmis tinkimään omasta palkkiostaan ja odottaa samaa myös yritysten johdolta samoja toimia. Presidentin palkkion leikkaamiseen hän kommentoi, että yksi tapa presidentin palkkion leikkaamiseen olisi se, että se olisi viety verolliseksi.  

Haapanen uskoo presidentin vetoavan yhteisvastuullisuuden ja kohtuullisuuden puolesta. Kunkin kynnellekykenevän tulisi kantaa kortensa kekoon kykyjensä mukaan. 

Kurvisen mukaan presidentin esimerkki viestii, että verotuloista palkkansa saavien tulisi nyt olla erityisen esimerkillisiä. Palkkaraja voi olla kansanedustajien reilu 6000 euron palkkio.

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä on Kurvisen mukaan ollut puhetta 5% pudotuksesta.

Vehkaperä puolestaan sälyttää vastuun eduskunnan palkkiotoimikunnalle kansanedustajien palkkion määrittelystä. Hän kuitenkin kysyy kuka lähtee 3000 eurolla Helsinkiin keikkatyöhön viikoksi. Lopuksi Vehkaperä heittää, että tässä keskustellaan väärästä asiasta, jos kansantalouteen pitää saada lisää tehokkuutta. 

Tuskin kukaan kuvittelee, että pelkkä palkkioiden alennus saisi kansantalouden automaattisesti raiteilleen.  Kysehän on ennemminkin siitä, että me tavalliset ihmiset olemme vähän väliä saanet äimistellä yritysjohtajien tähtitieteellisiä palkkioita ja niiden korotuksia. Voisi siis tavallisen tallaajan mielestä olla kohtuullista, että nimenomaan he, joilla on mistä ottaa, näyttävät esimerkkiä.

Vehkaperän kommentti on minusta aivan käsittämätön. Ei tarvitse kovin kauaa omastakaan lähipiiristä hakea niitä ihmisiä, jotka joutuvat tuolla 3000 euron palkalla lähtemään reissutöihin. Olen paljon keikkatyöläisiä, joiden on pakko lähteä, koska muuten ei ole työtä. Vehkaperä näyttää olevan todella kaukana tavallisen ihmisen arjesta. Kansan edustaja. Tokikaan kansanedustajan työ ei varmasti ole helppoa ja siitä on maksettava kohtuullinen korvaus, mutta kukaan tuskin on puhunut kansanedustajan palkan leikkaamisesta 3000 euroon. Tämän tyyppiset kommentit ovat minusta harkitsemattomia ja varmasti aiheuttavat närää muissakin kuin minussa. Minä en edes koe olevani kovinkaan pienituloinen. Kansanedustajista monet toimivat vielä oman kuntansa luottamuselimissä, joista nostavat ainakin kokouspalkkioita. Kuinka moni duunari saa palkkioita tai palkkaa monesta eri paikasta? No ainakin ne, jotka eivät tule toimeen muuten kuin tekemällä kahta tai useampaa työtä. 

Kansanedustajille maksetaan verottomia kulukorvauksia könttänä riippumatta siitä, mitkä ne todelliset asumisen tai matkustamisen kulut ovat. He voivat saada myös korkovähennyksen kakkosasunnosta.

Myös kulkeminen junilla, kotimaan lennoilla ja pääkaupunkiseudun takseilla on ilmaista. (Lähde)

Hallitus on kyllä viime aikoina kurittanut juuri niitä matkatyön tekijöitä, jotka joutuvat käyttämään omaa autoaan noiden reissutöiden tekemiseen; mm. ajoneuvoveron perusvero nousi 2013 vuoden alusta. Hallitus on muutenkin kerännyt mainetta pohjoisen Suomen kyykyttäjänä (etenkin koulutuspaikkaleikkauksilla, mutta siitä sitten toisessa kirjoituksessa). Ei sillä, että varsinaisesti olisin mikään yksityisautoilun puolestapuhuja. Meidän perheen tuloista hyvinkin iso osa jää tuonne Oulu-Tornio välin tien varteen. Jos oman perheen kahden aikuisen käteenjäävät eurot eivät edes yhteensä yllä tuohon kansanedustajan palkkioon niin kyllä tällaiset vehkaperien kommentit vähän meinaavat naista syödä.