Tässä parin päivän aikana on tullut pyöriteltyä kovasti tuota painonlaskuasiaa. Jos uskon sitä puntaria, joka näyttää 3 kiloa vähemmän niin sehän on kuitenkin n. 0,5 kg/ viikko. Sehän on aivan hyvä vauhti painon putoamiselle. Nyt kun vähän meinaa väsymys iskeä ja tuntuu, että pitäisi tulla isompia tuloksia tai ote lipsahtaa. Olenkin alkanut miettiä myös niitä normiruokapäiviä, että miten muuttaisin niitä, että paino alkaisi kunnolla laskea. Harkitsin jo Jutan ihmedieetin sekoittamista tähän paastoiluun. Tulokset varmasti olisivat hyvät, mutta käyn itseni kanssa dialogia siitä, riittääkö minulle "palkkioksi" tämä hyvä olo vai pitääkö minun saada aikaan huipputuloksia. Matkaa normipainoon kuitenkin on rutkasti vähintään se 10 kg. Enkä edes tavoittele mitään anorektista laihuutta tai edes normipainon alarajaa minun mittaiselleni tyypille vaan sitä normipainon ylärajaa edes.
Minulla on taipumusta lähteä vetämään överiksi niin, että lopulta ajattelen vain ruokaa. Toki laihtunut olen useamman kerran kymmenisen kiloa noin kolmessa kuukaudessa. Ja kaikki takaisin, joka kerta. Pah! Ukkokulta koettaakin rauhoitella, etten lähtisi taas sutimaan tässä asiassa ja sitten olisin ihan tööt koko homman kanssa, repsahtaisin ja palaisin entisiin uomiin. Ei ei ei! Haluan oikeasti itselleni uuden suhtautumisen ruokaan. Tehdä sen muutoksen ihan itse.
Nyt siis todellakin olisi tsemppi tarpeen, mistä sen kaivan. Yritän pitää mielessä sen kuinka hyvä olo on aina paastopäivien jälkeisinä päivinä. Nyt tuntuu kuitenkin kylmältä ja ankealta (kun en ole syönyt mitään lämmintä tänään, paitsi teetä) ja ulkona on alkaneet syystuulet puhaltaa nurkissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti