Olen pyrkinyt elelemään ihan normaalia elämää polvileikkauksen jälkeisinä viikkoina ja tuossa viisi päivää sitten otettiin tikit pois. Haavat ovat aivan siistit.
Polvi on edelleen hiukan jäykkä, mutta esimerkiksi pyöräily sujuu hyvin. Pystyn myös ponnistamaan koko painollani leikatun polven päälle jo melko korkeisiinkin paikkoihin. Portaiden nousu onnistuu hyvin, mutta alastulossa vielä vähän sattuu. Huomaan hieman fuskaavani lonkasta portaita alas tullessani, mikä ei ole hyvä juttu. Tällaisia vääriä kävelytapoja ei saisi päästää päälle, menee muutkin paikat jumiin ja epätasapainoon.
Nyt taisi hiukan tänään tulla takapakkia kun leikatun polvel ulkosyrjässä tuntuu aika kovaa kipua. Tämä on sitä kipua, minkä vuoksi olen alun perin hakeutunut opolveani hoidattamaan. Hiukan vetää mieltä matalaksi kun pari viikkoa leikkauksesta samat säryt polvessa jatkuvat. Lonkassa tuntuu myös jonkin verran säteilyä kipeästä polven ulkosyrjästä. Toivon, että tämä olisi väliaikaista ja vielä leikkauksesta johtuvaa. Mutta särkee prrkkkkllll.
lauantai 2. elokuuta 2014
Rempataan selvaakissa
 |
| Tässä parketin alla olevaa laudoitusta. |
Lattia antaa aika paljon periksi paikoitellen melko paljon. Jäämmekin siis odottelemaan, että kuinka paljon lattia antaa periksi ja alkaako se ajan kanssa narista. Mieheni on sitä mieltä, että jos nyt tekisi lattian uudelleen niin vetäisi vanhat laudat pois ja laittaisi levyt tilalle. Hän täytti pahimmat välit pahvilla ja minusta se on ihan ok, mutta mies ei ole oikein tyytyväinen.
Nyt edessä on kaappien tekeminen. Tilasimme kaapin ovet karmeineen Vihipuun Vesa Hahtoselta ja hän teki tosi hyvää jälkeä. Ihanaa koivuvaneria! Minä olen vanerifani.
 |
| Eteisen kaappien venelakalla käsiteltyä pintaa. Love it! |
 |
| Leea-vedin (vielä käsittelemättömässä) kaapin ovessa kylläkin hiukan nurin päin. Vaakatasossahan nämä rivat tietysti ovat. |
Nyt meillä olisi sitten edessä runkojen tekeminen. Se onkin millimetripeliä kun tilaa on vähän se pitää käyttää maksimaalisesti hyväksi. Myös kaapin ovet pintakäsitellään itse. Aiomme lakata ne ehkä venelakalla, koska tavoite olisi, että puut tummuisivat ajan myötä luonnollisesti niin kuin tällaisissa vanhoissa taloissa on ollut tapana.
Vetimien kanssa meillä kävi ihan huipputuuri. Eräs ystävä hoksasi, että keltaisessa pörssissä on eräällä herralla myynnissä uusia Leea-vetimiä. Niiden valmistushan on lopetettua ja olen etsinyt niitä vuosi tolkulla ja yhtäkkiä sain 8 kappaletta uusia alkuperäisessä paketissaan!!!
lauantai 26. heinäkuuta 2014
Polvileikkauksesta toipuminen - viikko leikkauksesta
Polveni on leikattu 17.7.2014 eli vähän yli viikko sitten. Toipuminen on ollut valtavan nopeaa.
Kyynärsauvoja käytin kahtena päivänä enemmän ja kolmantena päivänä vain kun tiesin, että mennään ulos ja pitää edetä hiukan pidempi matka. En jäänyt täysin pötkölleen kun fyssari kehotti pysymään liikkeessä. Portaita alastullessa huomaa selkeimmin, että polvi on vähän jäykkä taipumaan. Taipuu kuitenkin vähintään 90 astetta. Tokikaan minun polvessani ei suuria tehty - ihmeteltiin, tähysteltiin ja hiukan tasoiteltiin rosopintoja.
Polvi on vielä hiukan turvonnut eikä aivan suoristukaan täysin, mutta kävelemällä etenee jo ihan hyvin. Tutut, jotka eivät tienneet minun käyneen leikkauksessa, eivät huomanneet ollenkaan kävelystäni, että minut oli jo operoitu. Liukkaasti siis etenen jo ainakin tuon perusteella, koska en varsinaisesti mikään hidas etenijä ole koskaan ollut. Kotonamme on kolme kerrosta, joten tuo portaiden kulkeminen käy hyvästä treenistä.
Pientä kipua tuntuu, mutta särkylääkkeetkin pystyin jättämään jo heti neljännen päivän jälkeen. Kipu on siis koko ajan ollut aivan siedettävää. Etureisilihaksia ei oikein pysty jännittämään ja polvi tuntuu hiukan "arvaamattomalta", se saattaa yhtäkkiä tehdä jonkin vähn niinkuin liian ison liikkeen niin, että kipu sitten pääsee kunnolla vihlaisemaan.
Tikit otetaan pois ylihuomenna ja voi pojat, että minä sitten aion uida. Trooppinen helle ollut koko tämän toipumisen ajan ja sauna ja uinti kielletty. Se on oikeastaan ollut ainut iso harmi sen lisäksi, että leikkaus oli oikeastaan turha, koska suurin löydös oli nivelrikko usealla nivelpinnalla. Sillehän ei oikeastaan voi tehdä leikkaukselal mitään. Parhaimmat keinot lienevät painon pudotus, synvisc -injektiot ja ruokavalion rukkaamisestakin kuulemma olisi hyötyä. Ja sitten viimeisenä keinona mahdollisesti tulevaisuudessa tekonivel. Mutta sitä ennen kuitenkin otetaan käyttöön se paras hoito eli liike. Se ei saa loppua vaan sen pitää lisääntyä entisestään.
Niinhän ne sanovat, että polvileikkaukset ovat usein tarpeettomia. Toki nivelrikkoa uskon minulla olevan muuallakin kuin polvissa. Aloitin tanssiminen kolmevuotiaana ja siitä tuli myöhemmin ammattinikin, mikä varmaan on osasyyllinen polvien kipuiluun. Olisi pitänyt ehkä alkaa harrastaa shakkia.
Kyynärsauvoja käytin kahtena päivänä enemmän ja kolmantena päivänä vain kun tiesin, että mennään ulos ja pitää edetä hiukan pidempi matka. En jäänyt täysin pötkölleen kun fyssari kehotti pysymään liikkeessä. Portaita alastullessa huomaa selkeimmin, että polvi on vähän jäykkä taipumaan. Taipuu kuitenkin vähintään 90 astetta. Tokikaan minun polvessani ei suuria tehty - ihmeteltiin, tähysteltiin ja hiukan tasoiteltiin rosopintoja.
Polvi on vielä hiukan turvonnut eikä aivan suoristukaan täysin, mutta kävelemällä etenee jo ihan hyvin. Tutut, jotka eivät tienneet minun käyneen leikkauksessa, eivät huomanneet ollenkaan kävelystäni, että minut oli jo operoitu. Liukkaasti siis etenen jo ainakin tuon perusteella, koska en varsinaisesti mikään hidas etenijä ole koskaan ollut. Kotonamme on kolme kerrosta, joten tuo portaiden kulkeminen käy hyvästä treenistä.
Pientä kipua tuntuu, mutta särkylääkkeetkin pystyin jättämään jo heti neljännen päivän jälkeen. Kipu on siis koko ajan ollut aivan siedettävää. Etureisilihaksia ei oikein pysty jännittämään ja polvi tuntuu hiukan "arvaamattomalta", se saattaa yhtäkkiä tehdä jonkin vähn niinkuin liian ison liikkeen niin, että kipu sitten pääsee kunnolla vihlaisemaan.
Tikit otetaan pois ylihuomenna ja voi pojat, että minä sitten aion uida. Trooppinen helle ollut koko tämän toipumisen ajan ja sauna ja uinti kielletty. Se on oikeastaan ollut ainut iso harmi sen lisäksi, että leikkaus oli oikeastaan turha, koska suurin löydös oli nivelrikko usealla nivelpinnalla. Sillehän ei oikeastaan voi tehdä leikkaukselal mitään. Parhaimmat keinot lienevät painon pudotus, synvisc -injektiot ja ruokavalion rukkaamisestakin kuulemma olisi hyötyä. Ja sitten viimeisenä keinona mahdollisesti tulevaisuudessa tekonivel. Mutta sitä ennen kuitenkin otetaan käyttöön se paras hoito eli liike. Se ei saa loppua vaan sen pitää lisääntyä entisestään.
Niinhän ne sanovat, että polvileikkaukset ovat usein tarpeettomia. Toki nivelrikkoa uskon minulla olevan muuallakin kuin polvissa. Aloitin tanssiminen kolmevuotiaana ja siitä tuli myöhemmin ammattinikin, mikä varmaan on osasyyllinen polvien kipuiluun. Olisi pitänyt ehkä alkaa harrastaa shakkia.
Polvileikkauksesta toipuminen - leikkauksen jälkeinen päivä
Päätin olla syömättä Panacodeja, joita minulle
määrättiin Burana 600:n kanssa kipulääkkeeksi. Panacodit aiheuttavat minulle
pahoinvointia. Vaikka anestesialääkäri sanoi, että en pärjäisi pelkillä
Buranoilla niin aivan hyvin pärjäilen. Kivut ovat samaa luokkaa kuin polvikipu
pahimmillaan ennen leikkausta. Siedettävissä siis. Ensimmäisenä päivänä tarvitsin
kyynärsauvoja aika paljon. Jalka ei oikeastaan taipunut paljon mihinkään. Ei
myöskään suoristunut. Edelleen olin hieman väsynyt.
Leikkausta seuraavana
päivänä ajelimme (mies ajoi, koska leikkauksen jälkeen ei saa ajaa 24 tuntiin autolla, toisaalta en olisi kyllä pystynytkään) Oulusta Rovaniemelle. Päätin mennä vanhempieni luoksi potemaan
näitä ensimmäisiä leikkauksen jälkeisiä päiviä kun kotonamme on vessa vain
yläkerroksessa ja yläkerran makuuhuoneremontin vuoksi olemme nukkuneet kesän
kellarissa. Vessähädän yllättäessä minulla siis olisi yöllä ollut edessä kahdet
portaat kipeällä polvella. No can do.
Ensimmäisen päivän iltana tuntui, että polvilumpion
yläpuolella, reisilihaksen päässä oli huomattavan voimakasta turvotusta. Aloin
hiukan huolestua tulehtumisesta kun en oikein osaa ajatella millainen
turpoaminen on normaalia ja millainen tulehduksen aiheuttamaa. Voin siis ainakin
oman kokemuksen perusteella sanoa, että leikkausta seuraavana päivänä jalka on
turvoksissa eikä ehkä kannata vielä kovasti huolestua turvotuksesta.
Käytin tosi
paljon kylmähoitoa ja jalka oli pääasiassa koholla. Toki tein (sen mukaan kuin
kipu salli) myös jumppaliikkeitä, joita minulle oli fyssari antanut. Ei kovin
paljoa sallinut. Särkylääkettä otin
kolme päivässä ja edelleen yritän juoda kovasti vettä, että nesteen
keräytyminen helpottaisi.
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Polvileikkauksesta toipuminen - leikkauspäivä
Jouduimme majoittautumaan Taukokankaan kuntoutuskeskuksessa. Oulaisissa yön yli kun leikkaukseen ilmoittautuminen oli niin aikaisin.
Ilmoittauduin 7:20 Oulaskankaan sairaalaan ja sairaanhoitaja kävi läpi oliko aikaisemmin puhelinhaastattelussa käydyissä asioissa tapahtunut joitain muutoksia (haastattelussa kysellyt asiat löyvät täältä). Koskapa muutoksia ei ollut tapahtunut, haastattelussa ei tässä vaiheessa kauan nokka
tuhissut. Sairaanhoitaja antoi
minulle kaksi kipulääkettä ja sitten minua haastatteli anestesialääkäri. Hän
varmisti vielä sen, että todellakin halusin nukkua enkä puuduttua. Samalla
käytiin aikaisempien leikkausten jälkimainingit läpi. Aikaisemmin nukutusten
jälkeen minulla oli ollut melkoinen jälkikrapula oksenteluineen päivineen.
 |
| Taukokankaan majoitus |
Ilmoittauduin 7:20 Oulaskankaan sairaalaan ja sairaanhoitaja kävi läpi oliko aikaisemmin puhelinhaastattelussa käydyissä asioissa tapahtunut joitain muutoksia (haastattelussa kysellyt asiat löyvät täältä). Koskapa muutoksia ei ollut tapahtunut, haastattelussa ei tässä vaiheessa kauan nokka
 |
| Lovely outfit |
Seuraavaksi minua haastatteli ortopedi, joka kävi läpi paperini. Tässä
vaiheessa kerroin mitä olin jutellut aiempien ortopedien kanssa. Miehelleni
sanottiin, että puolen päivän aikaan voisi tulla minua hakemaan.
Minua lähdettiin viemään
leikkaussaliin n. 8:40, missä hoitaja laittoi käteeni tippaletkun ja kaksi muuta
hoitajaa asetteli leikkaussysteemejä ortopedille valmiiksi.
Anestesialääkärin tultua saliin ja pistettyä nukutusainetta tippaletkun kautta ei
mennyt kauaa kun pää meni sekaisin ja vintti pimeni.
Leikkaus oli kestänyt 20 minuuttia ja mennyt
hyvin. Herääminen kestikin sitten melko kauan. Minä nukuskelin ja yritin
välillä olla hereillä ja heti kun yritin jotain vähän syödä, kaikki tuli ulos.
Tätä jatkuikin sitten melkein koko päivä ja ihan niin kuin
nielurisaleikkauksenkin jälkeen, minut piti lopulta laittaa tippaan.
Fysioterapeutin kanssa käytiin läpi epikriisi ja fysioterapeutin sanoin
leikkauksen löydös oli murheellinen. Kohtalaisen pitkälle edennyt artroosi eli
nivelrikko usealla nivelpinnalla. Osasin jollain tasolla tätä löydöstä odottaakin.
Aloitin asian hoitamisen jo useita vuosia
sitten ortopedin nro 1 kanssa, ensimmäisellä kerralla hän ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa. Palasin tälle ortopedille nro 1 kahden vuoden kärsimisen jälkeen kun jouduin Kolmårdenin eläintarhassa miettimään mennäkö katsomaan sarvikuonoa metrin päästä välissämme olleiden portaiden vuoksi. Tämä lääkäri päätti saman tien magneettikuvauksesta ja halusi ottaa minut Oysiin potilaakseen. Siirryin siis yksityiseltä puolelta julkiselle puolelle. Magneettikuvat otettiin joskus alkuvuodesta.
Oysin ortopedi
nro 2 ei nähnyt magneettikuvasta nivelrikkoa ja ihan totta minäkään en kyllä niistä magneettikuvista
havainnut mitään röpelöä missään. Ortopedi 2 konsultoi vielä ortopedia nro 1.
He yhdessä päättivät operoinnista ja ortopedi nro 2 laittoi minut leikkausjonoon helmikuussa 2014 Puhuimme sekä ortopedin 1 että 2 kanssa
tuosta luupiikistä joka reisiluun ulkosyrjällä vastaa johonkin pehmytkudokseen,
mikä voi aiheuttaa sitä paikallista kipua. Sen vuoksi olin hoitoon
hakeutunut.
Ortopedi nro 3 kuitenkin jätti tämän luupiikin hiomatta, syytä en tiedä. Siksi toivon, että kipu olisi aiheutunut kystasta, jonka ortopedi nro 2 havaitsi magneettikuvasta. Ortopedi nro 3 arveli kystan puhjenneen ja varovasti arveli, että kystan puhkeaminen olisi voinut helpottaa kipuja, koska minulla oli ollut pidempään jo vähän parempi tilanne. Polvi oli jo koukistunutkin maksimaalisesti pidempään. Toki huonompi vaihe aina seuraa parempaa, joten siihen kipu tuskin olisi jäänyt.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Kokemuksia Rantasipi Tropiclandiasta
Kävimme elämänmiesten kanssa Riemulomailemassa Vaasassa. 410 €:lla saimme kahden yön majoituksen Rantasipi Tropiclandiassa ja päiväliput kolmelle Wasalandiaan. Kirjoittelin kokemuksiamme Wasalandiasta täällä.
MIINUKSET
HOTELLI
Hotellin ulkoasu on todellakin aikansa elänyt ja ilmeisesti 90-luvulla remontoitu.
Huoneiden väritys oli melkoinen sisustustaiteen kukkanen. Vaikka emme todellakaan ole mitään hifistelijöitä majoituksen suhteen (meille kelpaa ihan keskitasoinen ja heikompikin) niin täällä tuli sellainen olo, että tarvetta päivitykselle olisi.
Huonessa ei ollut ilmastointia, joten kesäkuumalla nukkuminen oli pyörimistä. Lakanat olivat sängyn kokoon nähden liian pienet, mikä tuli esiin juuri tässä pyörimisessä kun lakanat eivät pysyneet paikallaan vaan kiertyivät nukkujan alle mytyksi. Tyynyt minun makuuni turhan pehmeitä, mutta plussana oli se, että niitä oli useita.
Kylpyhuoneessa haisi viemäri ja laatat olivat jo vähän pinttyneitä.
Olisimme halunneet syödä jotain hiukan parempaa illallista, mutta ainakaan emme tuolloin löytäneet sellaista ravintolaa hotellista, jossa sellaista olisi voinut syödä. Buffet-ruokapaikka löytyi kylpylän aulasta. 42 eurton hinnalle ei todellakaan oikein saanut vastinetta. Ravintola oli perus-all-you-can-eat -känkkylä, riisuttu versio pizzaraxista tai muusta vastaavasta. Töissä oli useampi ukko, joiden pääasiallinen tehtävä oli lörpötellä keskenään tiskin takana. Pizzoja sai odottaa pitkään.
Kylpylä ja hotelli ovat yhteydessä toisiinsa, mutta ostoksia kylpylässä ei voinut laittaa huoneen laskuun.
KYLPYLÄ
Pukuhuoneista saunaosastolle meno oli järjestetty jotenkin hyvin mielenkiintoisesti niin, pukuhuoneissa oli puettava uikkarit päälle, koska miesten ja naisten suihkuhuoneisiin meno kulki yhteisen käytävän läpi. Tämä reitti oli jotekin hyvin hankalsti hahmotettava ja tuli mieleen, että arkkitehti, joska sen on suunnitellut saisi mennä itseensä. Oikea käytettävyyskukkanen. Myös saunaosasto kaipaisi päivittelyä, rikkinäisiä laudelautoja ja pahanhajuiset höyrysaunat. Poika oli kyllä onnessaan höyrysaunan vaihtuvista, värillisiä ledivaloista.
PLUSSAT
HOTELLI
Huone oli tilava. Tyynyjä oli huonessa paljon. Sängyt olivat isot. Kulku kylpytakki päällä kylpylään onnistui mukavasti sisäkautta. Aamupala oli riittävä perushotelliaamupala. Pojan mielestä leikkihuone oli mukava (minusta se oli köpö kokoushuone, johon oli laitettu yksi pomppulinna ja muutama hullu lelu sinne tänne) ja hän oli onnellinen Corona-pelistä, jättiläislegoista ja ilmakiekosta. Muitakin pelipaikkoja hotellista löytyi, mutta me emme käyttäneet niitä. Ilmaista parkkitila paljon. Ystävällinen henkilökunta vastaanotossa.
KYLPYLÄ
Allasosasto oli kompakti ja sisällä oli kaksi vesiliukumäkeä ja aaltokone käynnissä tasatunneittain.
Pienempi elämänmies nautti sisäkylpylästä kovasti ja uskalsi laskea lohikäärmeliukumäestä reippassti vaikka ei aikaisemmin ole oikein uskaltanut vesiliukumäistä laskea.
ULKOVESIPUISTO
Ei juurikaan jonoja. Paljon aurinkotuoleja. Liukumäet eivät olleet turhan hurjia, mutta riittävästi kiljunnantarvetta aiheuttavia. Lastenalla oli varmasti perheen pienimmille tosi mukava ja siellä oli riittävästi vettä, että aikuistenkaan ei tarvinnut värjötellä nilkkasyvyisessä vedessä. Meren rannalla kävi navakka tuuli vaikka oli todella kuuma kesäpäivä, joten liian kuuma ei kyllä päässyt tulemaan. Janoisille löytyi baari ulkovesipuiston alueelta. Oikeastaan ainoa harmituksen aihe oli se, että hotellissa yöpyneet saivat käyttää kylpylää ja ulkovesipuistoa vain huoneen luovutukseen asti. Olisimme mieluusti olleet pidempään, mutta se maksoi 13 €/ hlö ja kun isompi elämänmies ei varsinaisesti nauti räpiköimisestä niin emme halunneet maksaa tuota ekstramaksua.
MIINUKSET
HOTELLI
Hotellin ulkoasu on todellakin aikansa elänyt ja ilmeisesti 90-luvulla remontoitu.
 |
| Kuva lainattu Rantasipi Tropiclandian sivuilta |
Huonessa ei ollut ilmastointia, joten kesäkuumalla nukkuminen oli pyörimistä. Lakanat olivat sängyn kokoon nähden liian pienet, mikä tuli esiin juuri tässä pyörimisessä kun lakanat eivät pysyneet paikallaan vaan kiertyivät nukkujan alle mytyksi. Tyynyt minun makuuni turhan pehmeitä, mutta plussana oli se, että niitä oli useita.
Kylpyhuoneessa haisi viemäri ja laatat olivat jo vähän pinttyneitä.
Olisimme halunneet syödä jotain hiukan parempaa illallista, mutta ainakaan emme tuolloin löytäneet sellaista ravintolaa hotellista, jossa sellaista olisi voinut syödä. Buffet-ruokapaikka löytyi kylpylän aulasta. 42 eurton hinnalle ei todellakaan oikein saanut vastinetta. Ravintola oli perus-all-you-can-eat -känkkylä, riisuttu versio pizzaraxista tai muusta vastaavasta. Töissä oli useampi ukko, joiden pääasiallinen tehtävä oli lörpötellä keskenään tiskin takana. Pizzoja sai odottaa pitkään.
Kylpylä ja hotelli ovat yhteydessä toisiinsa, mutta ostoksia kylpylässä ei voinut laittaa huoneen laskuun.
KYLPYLÄ
Pukuhuoneista saunaosastolle meno oli järjestetty jotenkin hyvin mielenkiintoisesti niin, pukuhuoneissa oli puettava uikkarit päälle, koska miesten ja naisten suihkuhuoneisiin meno kulki yhteisen käytävän läpi. Tämä reitti oli jotekin hyvin hankalsti hahmotettava ja tuli mieleen, että arkkitehti, joska sen on suunnitellut saisi mennä itseensä. Oikea käytettävyyskukkanen. Myös saunaosasto kaipaisi päivittelyä, rikkinäisiä laudelautoja ja pahanhajuiset höyrysaunat. Poika oli kyllä onnessaan höyrysaunan vaihtuvista, värillisiä ledivaloista.
PLUSSAT
HOTELLI
Huone oli tilava. Tyynyjä oli huonessa paljon. Sängyt olivat isot. Kulku kylpytakki päällä kylpylään onnistui mukavasti sisäkautta. Aamupala oli riittävä perushotelliaamupala. Pojan mielestä leikkihuone oli mukava (minusta se oli köpö kokoushuone, johon oli laitettu yksi pomppulinna ja muutama hullu lelu sinne tänne) ja hän oli onnellinen Corona-pelistä, jättiläislegoista ja ilmakiekosta. Muitakin pelipaikkoja hotellista löytyi, mutta me emme käyttäneet niitä. Ilmaista parkkitila paljon. Ystävällinen henkilökunta vastaanotossa.
KYLPYLÄ
Allasosasto oli kompakti ja sisällä oli kaksi vesiliukumäkeä ja aaltokone käynnissä tasatunneittain.
 |
| Kuva lainattu Tropiclandian verkkosivuilta |
ULKOVESIPUISTO
Ei juurikaan jonoja. Paljon aurinkotuoleja. Liukumäet eivät olleet turhan hurjia, mutta riittävästi kiljunnantarvetta aiheuttavia. Lastenalla oli varmasti perheen pienimmille tosi mukava ja siellä oli riittävästi vettä, että aikuistenkaan ei tarvinnut värjötellä nilkkasyvyisessä vedessä. Meren rannalla kävi navakka tuuli vaikka oli todella kuuma kesäpäivä, joten liian kuuma ei kyllä päässyt tulemaan. Janoisille löytyi baari ulkovesipuiston alueelta. Oikeastaan ainoa harmituksen aihe oli se, että hotellissa yöpyneet saivat käyttää kylpylää ja ulkovesipuistoa vain huoneen luovutukseen asti. Olisimme mieluusti olleet pidempään, mutta se maksoi 13 €/ hlö ja kun isompi elämänmies ei varsinaisesti nauti räpiköimisestä niin emme halunneet maksaa tuota ekstramaksua.
Kokemuksia Wasalandiasta
Käytiin elämänmiesten kanssa muutaman päivän pikkulomalla Vaasassa. Olemme käyneet Wasalandiassa edellisen kerran 5 vuotta sitten, jolloin poikamme oli vähän yli 2 vuotias. Nyt poika on 7. Ostimme Riemuloma-paketin, jossa 410 € sisälsi kaksi yötä Rantasipi Tropiclandiassa ja vapaan pääsyn kylpylä Tropiclandiaan ja päiväliput kolmelle Wasalandiaan. Kokemukset Tropiclandiasta täällä.
MIINUKSET WASALANDIA
Huvipuisto alkaa olla jo hieman liian vanhahtava. Heinäkuun alkupuolen perjantaina ihmisiä oli tosi vähän, joten kävi mielessä, että mahtaakohan huvipuistolla potkia taloudellisesti kovin hyvin. PowerPark n 80 km:n päässä vie varmasti asiakkaita. Alueella oli jonkin verran rikkinäisiä laitteita ja ihmettelimme sitä, että miksei niitä rikkinäisiä laitteita poisteta kokonaan tai sitten korjata. 3D elokuva maksoi erikseen 4 €, emme menneet sinne. Ruokien ja muiden ostettavien tuotteiden hinnat olivat korkeat, mikä lienee ihan normaalia huvipuistoissa yleensä.
PLUSSAT WASALANDIA
Tässä huvipuistossa on varmasti tekemistä perheen pienimmille. Hurjin laite oli Pirat, johon pojan kanssa vahingossa menimme ja kyllä meitä molempia hirvitti. Liikennemaa oli oikein mukava ja poika viihtyikin sähköautoilemassa kunnon tovosen.
Pojalle kummitustalo oli myös liikaa, eikä hän uskaltanut mennä sinne, minkä voi ehkä katsoa eduksi. Ja kyllä se olikin melko jännittävä - siellä ei ajeltu millään vaunulla vaan käveltiin.
Tukkijoki oli kaikista paras laite, jossa käytiin useamman kerran.
Pituusraja oli 120 cm, minkä ylitettyään pääsee kaikkiin laitteisiin. Kummitustalossa oli maininta, että ei suositella alle 10-vuotiaille.
Vuoristorata ei koskaan ole oikein ollut minun eikä isomman elämänmiehen mielilaite, koska molemmilla hirvittää ja minulla on lapsesta asti alkanut helposti oksettaa kaikissa pyörittävissä tai mahanpohjasta ottavissa laitteissa. Wasalandian pikkuinen vuoristorata oli meille ihan sopiva.
Jonoja ei juurikaan ollut. Tulimmekin siihen tulokseen, että Wasalandia sopii pienille lapsille ja vellihousuille aikuisille, jollaisiksi luemme elämänmiehen kanssa itsemmekin.
MIINUKSET WASALANDIA
Huvipuisto alkaa olla jo hieman liian vanhahtava. Heinäkuun alkupuolen perjantaina ihmisiä oli tosi vähän, joten kävi mielessä, että mahtaakohan huvipuistolla potkia taloudellisesti kovin hyvin. PowerPark n 80 km:n päässä vie varmasti asiakkaita. Alueella oli jonkin verran rikkinäisiä laitteita ja ihmettelimme sitä, että miksei niitä rikkinäisiä laitteita poisteta kokonaan tai sitten korjata. 3D elokuva maksoi erikseen 4 €, emme menneet sinne. Ruokien ja muiden ostettavien tuotteiden hinnat olivat korkeat, mikä lienee ihan normaalia huvipuistoissa yleensä.
PLUSSAT WASALANDIA
Tässä huvipuistossa on varmasti tekemistä perheen pienimmille. Hurjin laite oli Pirat, johon pojan kanssa vahingossa menimme ja kyllä meitä molempia hirvitti. Liikennemaa oli oikein mukava ja poika viihtyikin sähköautoilemassa kunnon tovosen.
Pojalle kummitustalo oli myös liikaa, eikä hän uskaltanut mennä sinne, minkä voi ehkä katsoa eduksi. Ja kyllä se olikin melko jännittävä - siellä ei ajeltu millään vaunulla vaan käveltiin.
Tukkijoki oli kaikista paras laite, jossa käytiin useamman kerran.
 |
| Kuva lainattu Wasalandian verkkosivulta |
Pituusraja oli 120 cm, minkä ylitettyään pääsee kaikkiin laitteisiin. Kummitustalossa oli maininta, että ei suositella alle 10-vuotiaille.
Vuoristorata ei koskaan ole oikein ollut minun eikä isomman elämänmiehen mielilaite, koska molemmilla hirvittää ja minulla on lapsesta asti alkanut helposti oksettaa kaikissa pyörittävissä tai mahanpohjasta ottavissa laitteissa. Wasalandian pikkuinen vuoristorata oli meille ihan sopiva.
Jonoja ei juurikaan ollut. Tulimmekin siihen tulokseen, että Wasalandia sopii pienille lapsille ja vellihousuille aikuisille, jollaisiksi luemme elämänmiehen kanssa itsemmekin.
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Polvileikkausta pukkaa osa 2 - esitietohaastattelu
Kerroin aiemmassa kirjoituksessa ensimmäiset toimet polvileikkaustani varten (löytyy täältä). Koska itse olen hiukan kontrollifriikki koen jotenkin helpommaksi lähteä minulle vieraisiin tilanteisiin, jos saan tutustua aiheeseen mahdollisimman paljon etukäteen. Hyökkään aina ekaksi googlettamaan tietoja minkä vuoksi itse yritän nyt autta muita kontrollifriikkejä, jotka haluavat tietää polvileikkaukseen joutumisesta. Tässä nyt ainakin voi lukea jonkun toisen kokemuksista (toki voivat joko helpottaa tai vaikeuttaa tilannetta). Lähdemme mieheni kanssa tulevana keskiviikkona (nyt on sunnuntai) Oulaisiin, jossa yövymme ja leikkaus on torstaiaamuna. Minun pitää ennen lähtöä hakea kyynärsauvat apuvälinelainaamosta, missä fysioterapeutti tarkistaa sauvoille sopivan korkeuden.
Nyt on sairaanhoitaja soittanut ja tehnyt haastattelun, jossa kyseltiin kaikki mahdolliset sairaudet ja muut asiat, jotka voisivat vaikuttaa leikkauksen kulkuun. Esitietolomakkeessa kysyttiin seuraavia.
Nyt on sairaanhoitaja soittanut ja tehnyt haastattelun, jossa kyseltiin kaikki mahdolliset sairaudet ja muut asiat, jotka voisivat vaikuttaa leikkauksen kulkuun. Esitietolomakkeessa kysyttiin seuraavia.
| SAIRAUDET | ||
| Onko teillä nyt tai aikaisemmin ollut | ||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
| Käytättekö
verenohennuslääkettä? (Marevan, Plavix, Clopidogrel, Pradaxa, Xarelto, Brilique, Eliquis, Efient, Primaspan, Asantin) |
||
| Oletteko ollut sairaalahoidossa viimeisen vuoden sisällä | ||
| Onko teillä todettu moniresistentti bakteeri (ESBL, VRE, MRSA) | ||
| Esiintyykö teillä? | Esiintyykö teillä? | |
| Hengenahdistusta | Rintakipua | |
| kovassa rasituksessa | kovassa rasituksessa | |
| kävellessä tasamaalla | kävellessä tasamaalla | |
| levossa | levossa | |
| Kuinka pitkän matkan pystytte kävelemään tasamaalla pysähtymättä | Liikkumista rajoittaa | |
| alle 100 m | rintakipu | |
| yli 100 m, mutta alle kilometrin | alaraajakipu | |
| yli kilometrin | hengenahdistus | |
| muu, mikä? | ||
| Onko teilä kotihappihoito? | ||
| Onko teillä keinoniveliä tai muuta metallia elimistössä? | ||
| Onko teillä sydämen tahdistin, tai tasajuostesimulaattori, tai muista vierasesineitä elimistössä? | ||
| Onko teillä hammasproteesi/-silta tms. | ||
| Onko teillä lävistyksiä? | ||
| Oletteko raskaana? | ||
| Aikaisemmat toimenpiteet/leikkaukset, joissa käytetty nukutusta tai puudustusta? | ||
| Onko teitä puudutettu esim. hammaslääkärissä? | ||
| Onko aikaisempien nukutusten/puudutusten yhteydessä tai niiden jälkeen ilmennyt ongelmia? (esim ilmatieongelmia, jälkipahoinvointia, voimakasta kipua tms. | ||
| Käyttämänne lääkitys | ||
| Tupakoitteko | ||
| Käytättekö alkoholia | ||
| Käytättekö huumeita | ||
| Yliherkkyys
(allergia: lääkkeet, varjoaine, / jodi, kumi, teippi, ruoka-aine tai muu) Lisäksi kysyttiin pituus ja paino. |
||
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Polvileikkausta pukkaa osa 1 - leikkaukseen valmistautuminen
Koskapa toipuminen nielurisaleikkauksesta -kirjoitukseni ovta keränneet niin paljon lukijoita ajattelin kirjoittaa samanlaiset päiväkirjamerkinnät myös polvileikkauksesta.
Olen useita vuosi kärsinyt oikean polven sivussa olevasta kipupaikasta. Luulin aluksi sitä ITB-syndroomaksi (lisää ITB:stä). Kipu on hyvin paikallinen ja joskus niin kova, että pakottaa yölläkin. Koukistaminen ja etenkin kyykkyynmeno on tuskaa. Polvi naksuu sitä koukistettaessa sieltä ulkosyrjältä (toki rahisee muualtakin).
Lopulta helmikuussa 2014 sain lähetteen leikkaukseen. Syynä ilmeisesti osteofyytti reisiluun päässä ja/tai kysta polven kierukassa. Magneettikuva oli lääkärin mukaan sen verran epämääräinen, että ei ollut aivan selvää kumpi tuota kipua aiheuttaa. Sen vuoksi lääkäri päätti polven tähystyksestä. Ensimmäinen leikkausaika, jota minulle tarjottiin oli 7.6., mutta töiden vuoksi en voinut tuota aikaa ottaa vastaan. Sain eilen uuden leikkausajan ja sehän on kätevästi 17.7. eli keskellä kesälomaa. Opettajilla ei edes lomat siirry, joten kesä menee toipuessa. Leikkaus tehdään Oulaskankaan sairaalassa Oulaisissa (asun Oulussa, joten yönylireissuksihan se menee, angst).
Sain eilen postitse ohjeet, miten toimia.
Ensin sairaanhoitaja soittaa tiettynä päivänä ja haastattelee minua terveydentilastani yleisesti. Minulla pitää olla esitietolomake täytettynä.
Ohjeet
Toimenpide suoritetaan aamupäivän aikana, jonka jälkeen vointianne seurataan heräämishuoneessa ja osastolla niin kauan, että elintoimintonne ovat normalisoituneet. Varautukaa jäämään sairaalaan yöksi, mikäli vointinne sitä vaatii. Toimenpide tehdään nukutuksessa/puudutuksessa. MINUA KAUHISTUTTAA AJATUS PUUDUTUKSESTA!!!! KUUNTELEN KUN JOKU PÄRÄYTTELEE JOLLAIN SIRKKELILLÄ MINUN POLVEANI.....AAAAARRRG! Aion todellakin toivoa nukutusta jos sitä saa toivoa.
Miten valmistaudutte toimenpiteeseen
Yleiskunto
Pyrkikää kohottamaan yleiskuntoanne ennen toimenpidettä ulkoilemalla, lepäämällä ja syömällä monipuolisesti. Toimenpiteestä toipuminen on helpompaa ja nopeampaa kun yleiskunto on hyvä.
Henkilökohtainen hygienia
Peseytykää huolellisesti toimenpidettä edeltävänä iltana ja toimenpideaamuna tulehdusriskin välttämiseksi. Huomioikaa erityisesti toimenpidekohdan ihon kunto. Toimenpidealueen ja sitä ympäröivän ihon tulee olla ehjä eikä muuallakaan iholla saa olla märkäisiä tulehduksia.
Suosittelemme pukeutumista puhtaisiin, tilaviin vaatteisiin, jotka on helppo pukea päälle. POLVI MÄSÄNÄ TUSKIN MIHINKÄÄN VAATTEISIIN PUKEUTUMIENN ON HELPPOA, OTAN SIIS MUKAAN JONKIN KAUHTANAVIITAN.
Ruokailu
Riippumatta siitä, tehdäänkö toimenpide puutuksessa vai nukutuksessa, teidän tulee olla syömättä ja juomatta 6 tuntia ennen sairaalaan ilmoittautumisaikaa. Ohjeen laiminlyönti johtaa toimenpiteen perumiseen ja siirtämiseen, koska mahalaukussa oleva ruoka voi aiheuttaa vaarallisen tilanteen toimenpiteen aikana. OK IISI JUTTU, KOSKA ILMOITTAUTUMISAIKA ON 7:20.
Lääkitys
Säännöllisesti käyttämänne aamulääkkeet voitte ottaa kotona mahdollisimman pienen vesimäärän kanssa. Ottakaa lääkkeet ja niiden reseptit mukaan sairaalaan.
Luontaistuotevalmisteiden käyttö pitää lopettaa 3 viikoa ennen leikkausta. Ne voivat vaikuttaa veren hyytymistekijöihin (myös OMEGA 3- valmisteet pitää lopettaa). ELI TÄMÄ HOMMA PITÄÄ LAITTAA TÄYTÄNTÖÖN N-Y-T NYT.
Muuta huomioitavaa
Sairaalasta saatte mukaan kipulääkereseptin. TOIVOTTAVASTI TUJUN JA SELLAISEN, ETTEI SE OKSETA, JOTKUT KIPULÄÄKKEET OKSETTAVAT MINUA.
Kotiinlähtö ja saattajan välttämättömyys
Päiväkirurgisen toimenpiteen edellytyksenä on, että teillä on vastuullinen saattaja kotiin sekä aikuinen ihminen tarkkailemassa vointianne toimenpiteen jälkeisen yön. Jos näin ei ole, toimenpiteenne peruuntuu. Ellei teillä ole aikuista valvojaa kotiin, ottakaa yhteys päiväkirurgian osastolle etukäteen.
Alkoholin käyttö ja alkoholista kieltäytyminen ennen ja jälkeen leikkauksen
Alkoholin käyttö on kielletty 24 tuntia ennen sairaalaan tuloa ja 24 tuntia toimenpiteen jälkeen. Lääkeaineiden ja alkoholin yhteisvaikutus voi olal arvaamattoman voimakas ja vaarallinen. Myös autolla ajaminen on ehdottomasti kielletty vuorokauden ajan toimenpiteen jälkeen.
MUA JÄNNITTÄÄ JA PELOTTAA JA TEKIS MIELI PERUA KOKO HOMMA, MUTTA EN TÄSTÄ ENÄÄ NUOREMMAKSI TULE, JOTEN VARMAANKIN MYÖHEMMIN LEIKKAAMINEN ON PALJON HANKALAMPAA.
Olen useita vuosi kärsinyt oikean polven sivussa olevasta kipupaikasta. Luulin aluksi sitä ITB-syndroomaksi (lisää ITB:stä). Kipu on hyvin paikallinen ja joskus niin kova, että pakottaa yölläkin. Koukistaminen ja etenkin kyykkyynmeno on tuskaa. Polvi naksuu sitä koukistettaessa sieltä ulkosyrjältä (toki rahisee muualtakin).
Lopulta helmikuussa 2014 sain lähetteen leikkaukseen. Syynä ilmeisesti osteofyytti reisiluun päässä ja/tai kysta polven kierukassa. Magneettikuva oli lääkärin mukaan sen verran epämääräinen, että ei ollut aivan selvää kumpi tuota kipua aiheuttaa. Sen vuoksi lääkäri päätti polven tähystyksestä. Ensimmäinen leikkausaika, jota minulle tarjottiin oli 7.6., mutta töiden vuoksi en voinut tuota aikaa ottaa vastaan. Sain eilen uuden leikkausajan ja sehän on kätevästi 17.7. eli keskellä kesälomaa. Opettajilla ei edes lomat siirry, joten kesä menee toipuessa. Leikkaus tehdään Oulaskankaan sairaalassa Oulaisissa (asun Oulussa, joten yönylireissuksihan se menee, angst).
Sain eilen postitse ohjeet, miten toimia.
Ensin sairaanhoitaja soittaa tiettynä päivänä ja haastattelee minua terveydentilastani yleisesti. Minulla pitää olla esitietolomake täytettynä.
Ohjeet
- Hae kyynärsauvat valmiiksi terveyskeskuksesta tai alueellisesta apuvälinekeskuksesta.
- Mikäli samassa taloudessa joku sairastaa kuumeista hengitystieinfektiota tai mahatautia, on otettava yhteys sairaalaan ennen sinne lähtemistä
- tähän sairauteen liittyvät lausunnot, röntgenkuvat ja laboratoriotulokset
- lääkkeiden reseptit, KELA-kortti, mahdollinen asiakasmaksukortti
- henkkarit
- mahdollisesti käytössä olevat silmätipat, astmalääkkeet, insuliini- tai hormonivalmisteet
- korut ja arvoesineet (sairaala ei korvaa, jos jotain hukkuu)
- lävistyskorut, jotka pitää poistaa leikkaus- ja anestesia-alueelta (eli suun alueelta)
Toimenpide suoritetaan aamupäivän aikana, jonka jälkeen vointianne seurataan heräämishuoneessa ja osastolla niin kauan, että elintoimintonne ovat normalisoituneet. Varautukaa jäämään sairaalaan yöksi, mikäli vointinne sitä vaatii. Toimenpide tehdään nukutuksessa/puudutuksessa. MINUA KAUHISTUTTAA AJATUS PUUDUTUKSESTA!!!! KUUNTELEN KUN JOKU PÄRÄYTTELEE JOLLAIN SIRKKELILLÄ MINUN POLVEANI.....AAAAARRRG! Aion todellakin toivoa nukutusta jos sitä saa toivoa.
Miten valmistaudutte toimenpiteeseen
Yleiskunto
Pyrkikää kohottamaan yleiskuntoanne ennen toimenpidettä ulkoilemalla, lepäämällä ja syömällä monipuolisesti. Toimenpiteestä toipuminen on helpompaa ja nopeampaa kun yleiskunto on hyvä.
Henkilökohtainen hygienia
Peseytykää huolellisesti toimenpidettä edeltävänä iltana ja toimenpideaamuna tulehdusriskin välttämiseksi. Huomioikaa erityisesti toimenpidekohdan ihon kunto. Toimenpidealueen ja sitä ympäröivän ihon tulee olla ehjä eikä muuallakaan iholla saa olla märkäisiä tulehduksia.
Suosittelemme pukeutumista puhtaisiin, tilaviin vaatteisiin, jotka on helppo pukea päälle. POLVI MÄSÄNÄ TUSKIN MIHINKÄÄN VAATTEISIIN PUKEUTUMIENN ON HELPPOA, OTAN SIIS MUKAAN JONKIN KAUHTANAVIITAN.
Ruokailu
Riippumatta siitä, tehdäänkö toimenpide puutuksessa vai nukutuksessa, teidän tulee olla syömättä ja juomatta 6 tuntia ennen sairaalaan ilmoittautumisaikaa. Ohjeen laiminlyönti johtaa toimenpiteen perumiseen ja siirtämiseen, koska mahalaukussa oleva ruoka voi aiheuttaa vaarallisen tilanteen toimenpiteen aikana. OK IISI JUTTU, KOSKA ILMOITTAUTUMISAIKA ON 7:20.
Lääkitys
Säännöllisesti käyttämänne aamulääkkeet voitte ottaa kotona mahdollisimman pienen vesimäärän kanssa. Ottakaa lääkkeet ja niiden reseptit mukaan sairaalaan.
Luontaistuotevalmisteiden käyttö pitää lopettaa 3 viikoa ennen leikkausta. Ne voivat vaikuttaa veren hyytymistekijöihin (myös OMEGA 3- valmisteet pitää lopettaa). ELI TÄMÄ HOMMA PITÄÄ LAITTAA TÄYTÄNTÖÖN N-Y-T NYT.
Muuta huomioitavaa
Sairaalasta saatte mukaan kipulääkereseptin. TOIVOTTAVASTI TUJUN JA SELLAISEN, ETTEI SE OKSETA, JOTKUT KIPULÄÄKKEET OKSETTAVAT MINUA.
Kotiinlähtö ja saattajan välttämättömyys
Päiväkirurgisen toimenpiteen edellytyksenä on, että teillä on vastuullinen saattaja kotiin sekä aikuinen ihminen tarkkailemassa vointianne toimenpiteen jälkeisen yön. Jos näin ei ole, toimenpiteenne peruuntuu. Ellei teillä ole aikuista valvojaa kotiin, ottakaa yhteys päiväkirurgian osastolle etukäteen.
Alkoholin käyttö ja alkoholista kieltäytyminen ennen ja jälkeen leikkauksen
Alkoholin käyttö on kielletty 24 tuntia ennen sairaalaan tuloa ja 24 tuntia toimenpiteen jälkeen. Lääkeaineiden ja alkoholin yhteisvaikutus voi olal arvaamattoman voimakas ja vaarallinen. Myös autolla ajaminen on ehdottomasti kielletty vuorokauden ajan toimenpiteen jälkeen.
MUA JÄNNITTÄÄ JA PELOTTAA JA TEKIS MIELI PERUA KOKO HOMMA, MUTTA EN TÄSTÄ ENÄÄ NUOREMMAKSI TULE, JOTEN VARMAANKIN MYÖHEMMIN LEIKKAAMINEN ON PALJON HANKALAMPAA.
torstai 26. kesäkuuta 2014
Remppaa 50-luvun asunnossa - makuuhuone etenee
Nyt menossa on yläkerran makuuhuoneiden remontti- pojan makkari ja meidän oma makuuhuoneemme. Lattiat vaihdetaan parkettiin. Meidän makkarissamme olikin sellainen 90-luvun
salihousumuovimatto, josta minä en tykännyt yhtään. Kun mies purki huonetta, löytyi alta neljä kerrosta lattiaa, joista kolme oli erilaisia muovimattoja ja välissä jotain mielettömän painavaa puristelevyä. Ei ihme, että yläkerrassa on ollut hiukan tunkkainen ilma.
Lattian pohjimmainen kerros olikin sitten raakalautaa, joka päätettiin säilyttää erään asiantuntijan neuvosta. Mietimme ensin lattian uudelleen levyttämistä, mutta päädyimme lopulta laittamaan uuden parketin näiden lankkujen päälle. Aika näyttää, oliko ratkaisu järkevä, mutta jos vaikein ongelma on lattian narina, niin pitäähän se vanhassa talossa sen verran narista, että kuulee kun kummitukset kulkee.
 |
| Salihousumuovimatto |
|
| Raakalautaa lattiassa |
Lattian pohjimmainen kerros olikin sitten raakalautaa, joka päätettiin säilyttää erään asiantuntijan neuvosta. Mietimme ensin lattian uudelleen levyttämistä, mutta päädyimme lopulta laittamaan uuden parketin näiden lankkujen päälle. Aika näyttää, oliko ratkaisu järkevä, mutta jos vaikein ongelma on lattian narina, niin pitäähän se vanhassa talossa sen verran narista, että kuulee kun kummitukset kulkee.  |
| Saarniparketti keittiössämme |
Lattiaksi vaikoitui saarniparketti, vaikka alunperin olinkin aivan täysillä laittamassa mäntylankkulattiaa. Se kuitenkin hylättiin pehmeyden vuoksi vaikka olisi toki parhaiten sopinut ajanhenkeen. Joistain taloyhtiömme muista rempatuista asunnoista onkin löytynyt näiden useiden muovimattokerrosten alta varsin hyväkuntoinen lankkulattia. Lankkulattian kanssa olimme myös hiukan myöhässä kun tajusimem liian myöhään, että se olisi pitänyt tilata useita kuukausia aiemmin ennen kuin se aiotaan asentaa. Koivuparkettiakin mietittiin, mutta lopulta päädyimme Kährsin saarniparkettiin, jota on meillä laitettu myös keskikerrokseen edellisen remontin aikaan.
Raakalaudan ja parketin väliin laitettiin ihan vaan aaltopahvia, textstep-huopaakin mietittiin, mutta ajateltiin sen olevan liian pehmeää. Tiedä häntä, olisi voinut toimiakin.
Yläkerran makuuhuoneeseen on tulossa puusepän (Vihipuu Oulunsalosta) tekemät kaapinovet, joiden ulkoasussa on haettu vanhoja puukaappien ovia Leea-vetimineen. Meillä tällaiset Leealliset ovet olikin makkarissa, mutta materiaali oli jotain ihmeen puristelevyä vanerin sijaan. Minä rakastan vaneria! Luonnollisesti olisimme säästäneet vanhat vaatekomerot, jos ne olisivat puuta olleet.
Leea-vetimien kanssa kävi huipputuuri kun eräs herra möi paketeissa olevia Leea vetimiä netissä tosi huokeaan hintaan. Saan siis Leea-vetimelliset ovet. Paljon on hommaa vielä edessä, remontti on vasta puolitiessä, mutta paljon on jo se, että se on aloitettu.
Remppaa 50-luvun asunnossa - keittiöstä tuli ihana
Asumme 50-luvun lopussa tehdyssä "selvaakitalossa". Se on nimetty norjalaisen arkkitehdin Olav Selvaagin mukaan. Sodan jälkeisessä Norjassa niinkuin Suomessakin oli asuntopula ja Selvaag järkeisti asuntojen rakentamista. Näin syntyi pieni, mutta näppärä talotyyppi, joka nykypäivänä henkii ihanasti vanhaa aikaa. Lisää Selvaageista.
Asuntomme on kolmessa kerroksessa puurivitalossa, joka on rakennettu vuonna 1956. Neliöitä on 90, juuri sopivasti kolmihenkiselle perheelle. Mutta sitä remppaa....
Muutimme vuonna 2006, jolloin teimme ihan pienen pintarempan tulevaan lapsen huoneeseen.
Lattia ja seinät uusittiin. Sitten seuraavan vuonna taloyhtiössä tehtiin vesi- ja viemäriremontti, jolloin uusittiin vessa ja kaikki viemäri- ja käyttövesiputket ja patterit koko talossa. Sitten vuonna 2012 remontoitiin keittiö ja olohuone. Keittiöön laitettiin ihanat vanhat kokopuukaapistot, jotka löytyivät Tampereelta Kalevan kaupunginosasta viinipullon hinnalla. Köh köh...kaapiston muuttaminen Ouluun olikin sitten hiukan kalliimpi juttu. Kaapistoa pidettiin mummoni kellarissa kolmen vuoden ajan odottamassa sitä sopivaa hetkeä, jolloin keittiöremontti olisi ajankohtainen.
Toki kaapisto piti hioa, poistaa vanhat maalit ja rivat ja sitten maalata uudelleen. Ja remppaaja joutui kokoamaan oikein kaapistopalapelin keittiöömme, jotta tämä vanha kaapisto voitiin käyttää mahdollisimman hyvin alkuperäisenlaisena. Tällainen siitä sitten tuli. Olemme tosi tyytyväisiä vaikka olisi varmasti ollut helpompaa laittaa esim Ikean kaapistot. Tuntui kuitenkin, että talo puhuu omaa kieltään, eikä sitä voinut olla kuuntelematta. Tätä ääntä onkin sitten tullut kuunneltua erinäisiä kertoja.
Tätä nykyistä edeltävä keittiö oli varmaankin 90-luvulla remontoitu ja siinä ei oikeastaan ollut yhtään paikkaa, josta olisin pitänyt, siksi olen niin onnellinen tästä nykyisestä. Kummastelen sitä, miksi vanhat hyvät puukaapistot on niin monesta asunnosta revitty ja viety kaatopaikalle. Haaskausta.
Asuntomme on kolmessa kerroksessa puurivitalossa, joka on rakennettu vuonna 1956. Neliöitä on 90, juuri sopivasti kolmihenkiselle perheelle. Mutta sitä remppaa....
Muutimme vuonna 2006, jolloin teimme ihan pienen pintarempan tulevaan lapsen huoneeseen.
Toki kaapisto piti hioa, poistaa vanhat maalit ja rivat ja sitten maalata uudelleen. Ja remppaaja joutui kokoamaan oikein kaapistopalapelin keittiöömme, jotta tämä vanha kaapisto voitiin käyttää mahdollisimman hyvin alkuperäisenlaisena. Tällainen siitä sitten tuli. Olemme tosi tyytyväisiä vaikka olisi varmasti ollut helpompaa laittaa esim Ikean kaapistot. Tuntui kuitenkin, että talo puhuu omaa kieltään, eikä sitä voinut olla kuuntelematta. Tätä ääntä onkin sitten tullut kuunneltua erinäisiä kertoja.
Tätä nykyistä edeltävä keittiö oli varmaankin 90-luvulla remontoitu ja siinä ei oikeastaan ollut yhtään paikkaa, josta olisin pitänyt, siksi olen niin onnellinen tästä nykyisestä. Kummastelen sitä, miksi vanhat hyvät puukaapistot on niin monesta asunnosta revitty ja viety kaatopaikalle. Haaskausta.
torstai 16. tammikuuta 2014
Yrittäjyystaitoja opitaan taide- ja taitoaineopetuksessa
Seurasin tänään erään opetusharjoitteluopiskelijani tanssi-ilmaisutuntia eräässä oululaisessa alakoulussa. Olen seurannut lasten opettamista vuodesta 2001 lähtien ja saanut olla mukana kasvamassa ja kasvattamassa tanssi-, taide- ja liikuntamyönteisiä oululaisia. Oulu ei turhaan ole saanut tanssikaupungin leimaa. Sain taas kerran tehdä huikeita oivalluksia oppimisesta, opettamisesta ja taito- ja taideaineiden tärkeydessä lapsen arkipäivässä.
Tuntia pitänyt opiskelija oli valinnut harjoituksia, joissa pienessä mittakaavassa lapsi saa harjoitella ilmaisua erilaisten hauskojen harjoitteiden kautta. Niihin liittyi liikkuminen, musiikki ja erilaiset mielikuvat. Mukana oli myös yhteistoiminnan harjoittamiseen tähtäviä harjoitteita. Lapset ja me opettajat (myös luokan oma opettaja on tunneilla aina läsnä) nautimme hienoista oivalluksista ja ujojenkin lasten uskalluksesta ilmaista itseään toisten edessä. Kaikista hienointa oli seurata kuinka opiskelijani kannusti lapsia kaikista erilaisista omista keksinnöistä. Ilmapiiri oli innostunut, paneutunut ja ennen muuta luova.
Tulipa siinä mieleeni, että yhteiskunnassa on nostettu esiin keskustelua yrittäjäkasvatuksen lisäämisestä jo alakoululaisten opetussuunnitelmaan. Kyllä ehdottomasti olen sitä mieltä, että sitä pitää lasten jo pienestä pitäen harjoitella. Yrittäjämäisestä asenteesta puhutaan ja mietitään, puhuako sittenkin yritteliäisyydestä. Ihan sama, kunhan sitä harjoitellaan. Yritteliäisyys ja yrittäjyyskasvatus tulisi osata nähdä riittävän laajana. Netistä löytyvässä artikkelikokoelmassa Yrittäjyyskasvatus perus- ja toisella asteella (toim. Tiina Rytkölä, Elena Ruskovaara ja Minna Riikka Järvinen) yrittäjyyskasvatusta tarkastellaan hyvin monesta näkökulmasta. Kyseisestä teoksesta löytyvästä Jaana Lepistön artikkelista löytyy mm. tällainen määritelmä, jota minäkin haluaisin painottaa:"Yritteliäisyys edellyttää kykyä ja uskallusta tarkastella asioita eri näkökulmista sekä totuttujen käytäntöjen kyseenalaistamista. Yritteliäisyyden kehittymistä yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena ei tule suoranaisesti ymmärtää yrittäjäksi kasvattamisena, vaan yrittäjyyskasvatus on osa laajempaa kansalaisten elämänhallinnan lisäämiseen tähtäävää kasvatuskokonaisuutta."
Hyvänen aika, tuotahan taito- ja taideaineopetus on parhammillaan! Sen tavoitteena on rohkaista oppijaa ilmaisemaan mielipiteitään, näkemyksiään ja pysymään tarvittaessa jämäkkänä oman näkemyksensä kanssa. Samalla oppija oppii toimimaan toisten kanssa yhteistyössä; vuorovaikutushan usein nostetaan yhdeksi tärkeimmistä työntekemisen taidoista. Edellä mainitsemassani teoksessa useassa (ellei jopa jokaisessa) artikkelissa tämä tuli esille. Taito- ja taideaineopetuksessa opitaan ongelmanratkaisua ja harjaannutaan näkemään erilaisia vaihtoehtoja. Ennen muuta kuitenkin tavoitteena on kehittää lapsen itsetuntoa, mikä on yritteliään ihmisen tärkein työkalu. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen osaa ottaa toiset huomioon ja tarkastella asioita ilman turhia kateuden silmälaseja.
Niin, että voitaisiinko me taito- ja taidealojen toimijat jotenkin saada tämä viesti myös päättäjille, jotka miettivät tulevaisuuden opetussuunnitelmia? Taito- ja taideaineet ovat yrittäjyyskasvatuksen väline!
Tuntia pitänyt opiskelija oli valinnut harjoituksia, joissa pienessä mittakaavassa lapsi saa harjoitella ilmaisua erilaisten hauskojen harjoitteiden kautta. Niihin liittyi liikkuminen, musiikki ja erilaiset mielikuvat. Mukana oli myös yhteistoiminnan harjoittamiseen tähtäviä harjoitteita. Lapset ja me opettajat (myös luokan oma opettaja on tunneilla aina läsnä) nautimme hienoista oivalluksista ja ujojenkin lasten uskalluksesta ilmaista itseään toisten edessä. Kaikista hienointa oli seurata kuinka opiskelijani kannusti lapsia kaikista erilaisista omista keksinnöistä. Ilmapiiri oli innostunut, paneutunut ja ennen muuta luova.
Tulipa siinä mieleeni, että yhteiskunnassa on nostettu esiin keskustelua yrittäjäkasvatuksen lisäämisestä jo alakoululaisten opetussuunnitelmaan. Kyllä ehdottomasti olen sitä mieltä, että sitä pitää lasten jo pienestä pitäen harjoitella. Yrittäjämäisestä asenteesta puhutaan ja mietitään, puhuako sittenkin yritteliäisyydestä. Ihan sama, kunhan sitä harjoitellaan. Yritteliäisyys ja yrittäjyyskasvatus tulisi osata nähdä riittävän laajana. Netistä löytyvässä artikkelikokoelmassa Yrittäjyyskasvatus perus- ja toisella asteella (toim. Tiina Rytkölä, Elena Ruskovaara ja Minna Riikka Järvinen) yrittäjyyskasvatusta tarkastellaan hyvin monesta näkökulmasta. Kyseisestä teoksesta löytyvästä Jaana Lepistön artikkelista löytyy mm. tällainen määritelmä, jota minäkin haluaisin painottaa:"Yritteliäisyys edellyttää kykyä ja uskallusta tarkastella asioita eri näkökulmista sekä totuttujen käytäntöjen kyseenalaistamista. Yritteliäisyyden kehittymistä yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena ei tule suoranaisesti ymmärtää yrittäjäksi kasvattamisena, vaan yrittäjyyskasvatus on osa laajempaa kansalaisten elämänhallinnan lisäämiseen tähtäävää kasvatuskokonaisuutta."
Hyvänen aika, tuotahan taito- ja taideaineopetus on parhammillaan! Sen tavoitteena on rohkaista oppijaa ilmaisemaan mielipiteitään, näkemyksiään ja pysymään tarvittaessa jämäkkänä oman näkemyksensä kanssa. Samalla oppija oppii toimimaan toisten kanssa yhteistyössä; vuorovaikutushan usein nostetaan yhdeksi tärkeimmistä työntekemisen taidoista. Edellä mainitsemassani teoksessa useassa (ellei jopa jokaisessa) artikkelissa tämä tuli esille. Taito- ja taideaineopetuksessa opitaan ongelmanratkaisua ja harjaannutaan näkemään erilaisia vaihtoehtoja. Ennen muuta kuitenkin tavoitteena on kehittää lapsen itsetuntoa, mikä on yritteliään ihmisen tärkein työkalu. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen osaa ottaa toiset huomioon ja tarkastella asioita ilman turhia kateuden silmälaseja.
Niin, että voitaisiinko me taito- ja taidealojen toimijat jotenkin saada tämä viesti myös päättäjille, jotka miettivät tulevaisuuden opetussuunnitelmia? Taito- ja taideaineet ovat yrittäjyyskasvatuksen väline!
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Historiattomuus mättää
Olenpa tässä päivänä muutamana
miettinyt nykymaailman menoa. Luin lehdestä taannoin, että joku älypäitten
porukka on oikeasti miettinyt historian opetuksen vähentämistä tulevaisuuden
toivoiltamme. Mitä vattua?
Erkki Tuomioja
kirjoittaa blogissaan seuraavaa:”
Olen jo
pitkään ollut huolissani aikamme historiattomuudesta, täsmällisemmin sanottuna
historian tuntemuksen vähäisyydestä ja rajoittuneisuudesta. Se joka ei tiedä
miten ja mistä olemme siihen tulleet, missä tänään olemme, ei voi myöskään
nähdä tulevaisuuteen ja ottaa sitä haltuunsa. Tämä vahvistaa ajallemme
ominaista näköalattomuutta, lyhytjänteisyyttä ja hetkessä elämistä.
Niillä jotka eivät historiaa tunne, on myös suurin alttius jäädä historiaa väärinkäyttävien populistien ja demagogien vangiksi. Tästä seuraa myös kansainvälisissä suhteissa monenlaista jännitettä ja vastakkainasettelua, jota voitaisiin purkaa rajat ylittävällä menneisyydenhallintaan kohdistuvalla yhteistyöllä. Esimerkeistä ei ole puutetta.
Tätä taustaa vasten on syytä kavahtaa esityksiä kaikille annetun historianopetuksen poistamisesta lukioista vapaan valinnaisuuden lisäämiseksi. Maailma suorastaan huutaa yhteisen menneisyyden ja kulttuuriperimän parempaa tuntemusta, eikä toki vain Suomessa. Jos jotain muutoksia tehdään olisi päinvastoin perusteltua lisätä historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärää, vaikkapa poistamalla uskonnonopetus.”
Niillä jotka eivät historiaa tunne, on myös suurin alttius jäädä historiaa väärinkäyttävien populistien ja demagogien vangiksi. Tästä seuraa myös kansainvälisissä suhteissa monenlaista jännitettä ja vastakkainasettelua, jota voitaisiin purkaa rajat ylittävällä menneisyydenhallintaan kohdistuvalla yhteistyöllä. Esimerkeistä ei ole puutetta.
Tätä taustaa vasten on syytä kavahtaa esityksiä kaikille annetun historianopetuksen poistamisesta lukioista vapaan valinnaisuuden lisäämiseksi. Maailma suorastaan huutaa yhteisen menneisyyden ja kulttuuriperimän parempaa tuntemusta, eikä toki vain Suomessa. Jos jotain muutoksia tehdään olisi päinvastoin perusteltua lisätä historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärää, vaikkapa poistamalla uskonnonopetus.”
Historia läpileikkaa kaikki
elämänalat ja vaikuttaa siihen mitä me jokainen olemme nyt. Historian ymmärrys
lisää maailman muutosten ymmärrystä ja lisää suvaitsevaisuutta, väitän minä. Historia
ei ole pelkkiä vuosilukuja vaan syitä ja seurauksia, elämän rakennusaineita.
Lisäksi historia on huikea tarinoiden aarreaitta, joka parhaimmillaan lisää
muutakin viisautta kuin numeroviisautta, mikä tuntuu olevan tämän päivän maailmassa
ylivallassa. Älykkyyttä on monenlaista, mutta käsitystä maailmasta ja esim.
yhteiskunnan rakenteista ei voi ymmärtää ilman käsitystä historiasta.
Matematiikankin asemasta kouluissa voisi kirjoittaa pitkät pätkät, mutta se on
sitten eri juttu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)