Päätin olla syömättä Panacodeja, joita minulle
määrättiin Burana 600:n kanssa kipulääkkeeksi. Panacodit aiheuttavat minulle
pahoinvointia. Vaikka anestesialääkäri sanoi, että en pärjäisi pelkillä
Buranoilla niin aivan hyvin pärjäilen. Kivut ovat samaa luokkaa kuin polvikipu
pahimmillaan ennen leikkausta. Siedettävissä siis. Ensimmäisenä päivänä tarvitsin
kyynärsauvoja aika paljon. Jalka ei oikeastaan taipunut paljon mihinkään. Ei
myöskään suoristunut. Edelleen olin hieman väsynyt.
Leikkausta seuraavana
päivänä ajelimme (mies ajoi, koska leikkauksen jälkeen ei saa ajaa 24 tuntiin autolla, toisaalta en olisi kyllä pystynytkään) Oulusta Rovaniemelle. Päätin mennä vanhempieni luoksi potemaan
näitä ensimmäisiä leikkauksen jälkeisiä päiviä kun kotonamme on vessa vain
yläkerroksessa ja yläkerran makuuhuoneremontin vuoksi olemme nukkuneet kesän
kellarissa. Vessähädän yllättäessä minulla siis olisi yöllä ollut edessä kahdet
portaat kipeällä polvella. No can do.
Ensimmäisen päivän iltana tuntui, että polvilumpion
yläpuolella, reisilihaksen päässä oli huomattavan voimakasta turvotusta. Aloin
hiukan huolestua tulehtumisesta kun en oikein osaa ajatella millainen
turpoaminen on normaalia ja millainen tulehduksen aiheuttamaa. Voin siis ainakin
oman kokemuksen perusteella sanoa, että leikkausta seuraavana päivänä jalka on
turvoksissa eikä ehkä kannata vielä kovasti huolestua turvotuksesta.
Käytin tosi
paljon kylmähoitoa ja jalka oli pääasiassa koholla. Toki tein (sen mukaan kuin
kipu salli) myös jumppaliikkeitä, joita minulle oli fyssari antanut. Ei kovin
paljoa sallinut. Särkylääkettä otin
kolme päivässä ja edelleen yritän juoda kovasti vettä, että nesteen
keräytyminen helpottaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti