Polvileikkauksesta toipuminen - leikkauspäivä

Jouduimme majoittautumaan Taukokankaan kuntoutuskeskuksessa. Oulaisissa yön yli kun leikkaukseen ilmoittautuminen oli niin aikaisin.

Taukokankaan majoitus

Ilmoittauduin 7:20 Oulaskankaan sairaalaan ja sairaanhoitaja kävi läpi oliko aikaisemmin puhelinhaastattelussa käydyissä asioissa tapahtunut joitain muutoksia (haastattelussa kysellyt asiat löyvät täältä). Koskapa muutoksia ei ollut tapahtunut, haastattelussa ei tässä vaiheessa kauan nokka

Lovely outfit

tuhissut. Sairaanhoitaja antoi minulle kaksi kipulääkettä ja sitten minua haastatteli anestesialääkäri. Hän varmisti vielä sen, että todellakin halusin nukkua enkä puuduttua. Samalla käytiin aikaisempien leikkausten jälkimainingit läpi. Aikaisemmin nukutusten jälkeen minulla oli ollut melkoinen jälkikrapula oksenteluineen päivineen. 

Seuraavaksi minua haastatteli ortopedi, joka kävi läpi paperini. Tässä vaiheessa kerroin mitä olin jutellut aiempien ortopedien kanssa. Miehelleni sanottiin, että puolen päivän aikaan voisi tulla minua hakemaan.

Minua lähdettiin viemään leikkaussaliin n. 8:40, missä hoitaja laittoi käteeni tippaletkun ja kaksi muuta hoitajaa asetteli leikkaussysteemejä ortopedille valmiiksi. Anestesialääkärin tultua saliin ja pistettyä nukutusainetta tippaletkun kautta ei mennyt kauaa kun pää meni sekaisin ja vintti pimeni.

Leikkaus oli kestänyt 20 minuuttia ja mennyt hyvin. Herääminen kestikin sitten melko kauan. Minä nukuskelin ja yritin välillä olla hereillä ja heti kun yritin jotain vähän syödä, kaikki tuli ulos. Tätä jatkuikin sitten melkein koko päivä ja ihan niin kuin nielurisaleikkauksenkin jälkeen, minut piti lopulta laittaa tippaan.

Fysioterapeutin kanssa käytiin läpi epikriisi ja fysioterapeutin sanoin leikkauksen löydös oli murheellinen. Kohtalaisen pitkälle edennyt artroosi eli nivelrikko usealla nivelpinnalla. Osasin jollain tasolla tätä löydöstä odottaakin. Kun tiputtelun jälkeen hiukan tormistuin niin päätin, että olisin valmis kotiin. Kello oli ehkä 17:00 maissa, niin kauan minulla meni toipumiseen.

Aloitin asian hoitamisen jo useita vuosia sitten ortopedin nro 1 kanssa, ensimmäisellä kerralla hän ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa. Palasin tälle ortopedille nro 1 kahden vuoden kärsimisen jälkeen kun jouduin Kolmårdenin eläintarhassa miettimään mennäkö katsomaan sarvikuonoa metrin päästä välissämme olleiden portaiden vuoksi. Tämä lääkäri päätti saman tien magneettikuvauksesta ja halusi ottaa minut Oysiin potilaakseen. Siirryin siis yksityiseltä puolelta julkiselle puolelle. Magneettikuvat otettiin joskus alkuvuodesta. 

Oysin ortopedi nro 2 ei nähnyt magneettikuvasta nivelrikkoa ja ihan totta minäkään en kyllä niistä magneettikuvista havainnut mitään röpelöä missään. Ortopedi 2 konsultoi vielä ortopedia nro 1. He yhdessä päättivät operoinnista ja ortopedi nro 2 laittoi minut leikkausjonoon helmikuussa 2014 Puhuimme sekä ortopedin 1 että 2 kanssa tuosta luupiikistä joka reisiluun ulkosyrjällä vastaa johonkin pehmytkudokseen, mikä voi aiheuttaa sitä paikallista kipua. Sen vuoksi olin hoitoon hakeutunut. 

Ortopedi nro 3 kuitenkin jätti tämän luupiikin hiomatta, syytä en tiedä. Siksi toivon, että kipu olisi aiheutunut kystasta, jonka ortopedi nro 2 havaitsi magneettikuvasta. Ortopedi nro 3 arveli kystan puhjenneen ja varovasti arveli, että kystan puhkeaminen olisi voinut helpottaa kipuja, koska minulla oli ollut pidempään jo vähän parempi tilanne. Polvi oli jo koukistunutkin maksimaalisesti pidempään. Toki huonompi vaihe aina seuraa parempaa, joten siihen kipu tuskin olisi jäänyt.