Remppaa 50-luvun asunnossa - keittiöstä tuli ihana

Asumme 50-luvun lopussa tehdyssä "selvaakitalossa". Se on nimetty norjalaisen arkkitehdin Olav Selvaagin mukaan. Sodan jälkeisessä Norjassa niinkuin Suomessakin oli asuntopula ja Selvaag järkeisti asuntojen rakentamista. Näin syntyi pieni, mutta näppärä talotyyppi, joka nykypäivänä henkii ihanasti vanhaa aikaa. Lisää Selvaageista.

Asuntomme on kolmessa kerroksessa puurivitalossa, joka on rakennettu vuonna 1956. Neliöitä on 90, juuri sopivasti kolmihenkiselle perheelle. Mutta sitä remppaa....

Muutimme vuonna 2006, jolloin teimme ihan pienen pintarempan tulevaan lapsen huoneeseen.

Lattia ja seinät uusittiin. Sitten seuraavan vuonna taloyhtiössä tehtiin vesi- ja viemäriremontti, jolloin uusittiin vessa ja kaikki viemäri- ja käyttövesiputket ja patterit koko talossa. Sitten vuonna 2012 remontoitiin keittiö ja olohuone. Keittiöön laitettiin ihanat vanhat kokopuukaapistot, jotka löytyivät Tampereelta Kalevan kaupunginosasta viinipullon hinnalla. Köh köh...kaapiston muuttaminen Ouluun olikin sitten hiukan kalliimpi juttu. Kaapistoa pidettiin mummoni kellarissa kolmen vuoden ajan odottamassa sitä sopivaa hetkeä, jolloin keittiöremontti olisi ajankohtainen.

Toki kaapisto piti hioa, poistaa vanhat maalit ja rivat ja sitten maalata uudelleen. Ja remppaaja joutui kokoamaan oikein kaapistopalapelin keittiöömme, jotta tämä vanha kaapisto voitiin käyttää mahdollisimman hyvin alkuperäisenlaisena. Tällainen siitä sitten tuli. Olemme tosi tyytyväisiä vaikka olisi varmasti ollut helpompaa laittaa esim Ikean kaapistot. Tuntui kuitenkin, että talo puhuu omaa kieltään, eikä sitä voinut olla kuuntelematta. Tätä ääntä onkin sitten tullut kuunneltua erinäisiä kertoja.

Tätä nykyistä edeltävä keittiö oli varmaankin 90-luvulla remontoitu ja siinä ei oikeastaan ollut yhtään paikkaa, josta olisin pitänyt, siksi olen niin onnellinen tästä nykyisestä. Kummastelen sitä, miksi vanhat hyvät puukaapistot on niin monesta asunnosta revitty ja viety kaatopaikalle. Haaskausta.