Toipuminen nielurisojen poistosta leikkauspäivä 1. päivä

Olen tässä ihmetellyt nielurisojen poisto-operaatiota ja ajattelin, että kirjaan vähän ylös, mitä minäkin päivänä tapahtui ja mitä koin. Jospa se antaisi jollekulle operaatiota odottelevalle tai sitä pelkäävälle.
Vakuutukseni turvin pääsin operaatioon yksityiselle lääkäriasemalle.

Taustaa

Lapsena olin tyypillinen korvakierteilijä. Korvia puhkottiin vähän väliä, se kun oli maailman tapa tuohon aikaan. Kierteilyssä kuitenkin säilyin korvien putkittamiselta. Ilmeisesti tulehduksia ei kuitenkaan ollut ihan kuukausvauhtia. Muistot korvalääkärikäynneistä ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni, niistä voisi varmaan kirjoittaa oman bloginsa. Kun korvakierteilystä selvisin, alkoivat angiinat. Niidenkään määrää en muista, mutta muistan korva-kurkku -erikoislääkärin arvion, jonka mukaan "jos vielä kerran tulet saman vaivan kanssa, niin aletaan suunnitella nielurisojen poistoa". Tässä välissä kävin homeopaatilla ja angiinat jäivät moneksi vuodeksi. Vähän aikuisempana tulivat sitten poskiontelon tulehdukset. Niitä oli ehkä yksi vuodessa. Kunnes taas angiinat nostivat päätään ja niitä tulikin sitten neljä saman vuoden sisällä. Sittenpä eräs lääkäri ehdotti nielurisojen poistoa.

 1. päivä 14.1.2013

7:30 Ilmoittaudun Oulun terveystaloon. Sain sairaanhoitajalta heti joitain ilmeisesti rauhoittajia pillereitä. Leikkaava lääkäri kävi keskustelemassa kanssani leikkauksesta. Kävin keskustelun myös anestesialääkärin kanssa ja hän kertoi mitä on tulossa. Suhtautui myös hyvin rauhoittavasti.
Vaatteiden vaihdon jälkeen minut vietiin suoraan leikkaussaliin, jossa anestesialääkäri laittoi ranteesen tipan kautta nukuttavaa. Sain sanotuksi, että pää meni pökkyrälle, minkä jälkeen heräsin seuraavan kerran heräämössä.

Heräämössä voin kohtuullisen hyvin, nukuin paljon ja välillä sain kipulääkettä ja mehujätskiä. Neljän aikaan iltapäivällä aloin jo omasta mielestäni voidaa niin hyvin, että aloin toivoa kotiin lähtöä. Ja pah! Kun kävin pikkuisen kävelemässä, alkoi pahoinvointi.  Oksensin kaiken ulos, mitä sisääni nielin. Onneksi vain ensimmäisessä oksennuksessa oli mukana verta, jota leikattavan vatsaan yleensä leikkauksen aikana kulkeutuu.  Yleensä tuo vatsassa oleva ylimääräinen veri kuulemma aiheuttaa alussa pahoinvointia.

Lopulta illan oksenneltuani olin niin kuiva, että minulle laitettiin tippa nilkkaan kun muualla verisuonet olivat niin hentoisia.  Tässä vaiheessa oli kello n. 19. Pääsin kotiin kun tippa oli tippunut ja pystyin kävelemään ja olemaan oksentelematta.

Vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen tulee leikatusta olla huolehtimassa täysi-ikäinen henkilö mahdollisten jälkivuotojen tai muiden komplikaatioden vuoksi. Senpä vuoksi eläkkeellä oleva isäni eli ukki oli minulla apuna, koska elämänmieheni on toisella paikkakunnalla töissä.