Lapsiperheille tukea päivähoidosta?

Onko se tosi, että Suomessa pitää aina tapahtua jotain todella hirveää, että hätä huomataan?

Esimerkkinä perhesurmat; sellaisen tapahduttua asiantuntijat alkavat veisata virttä, että lapsiperheille pitää löytyä ennaltaehkäisevää tukea. Oikeassa elämässä kun lapsiperhe olisi tukea vailla, mutta kumpikaan vanhemmista ei ole vielä "pyöreässä huoneessa", tukea ei saa edes rahalla. Hätä kehittyy usein pikkuhiljaa ja asiat kasaantuvat kasaantumistaan kunnes ollaan ihan viimeisellä rajalla. Asiantuntijat, veisatkaa kuuluvammalla äänellä!

Vanhempien sukupolvien suusta kuullaan usein syyllistäviä kommentteja siitä, kuinka nykyajan nuoret vanhemmat ovat laiskoja ja avuttomia. Ja omaa aikaa ollaan vailla joka käänteessä. Ei sitä ennenkään ollut omaa aikaa ja harrastuksia. Ja lapsetkin viedään päiväkotiin, että saadaan itse vaan maata. Sehän se vasta onkin, että vanhempi lapsi viedään päiväkotiin vaikka ollaan vauvan kanssa kotona. Ja me sentään hiihdettiin kouluunkin kesät talvet.

Jep jep. 

Kaikki kunnia meitä edeltäneille sukupolville ja sille työlle, minkä he ovat tämän maan ja meidän nuorempien sukupolvien eteemme tehneet. Maailma kuitenkin muuttuu. Kullakin ajanjaksolla on ollut ja on omat haasteensa. 

Nykypäivän lapsiperheiden vanhemmat usein ovat epätyypillisissä työsuhteissa, ei kahdeksasta neljään. Tämä on vain yksi haaste lasten päivähoidon järjestämisessä. Päiväkodeista monet ovat edelleen PÄIVÄpäiväkoteja eli auki esim. 6-17. 

Mitä jos molemmat vanhemmat työskentelevät epäsäännöllisinä aikoina? Mitä jos perheessä on useampi lapsi, jotka eivät mahdu samaan päiväkotiin ja päiväkodit ovat kaukana toisistaan? Mitä jos päiväkoti ei ole auki kello 4 aamuyöstä, jolloin työvuoro alkaa? Mitä jos vanhemmat joutuvat työnsä vuoksi matkustamaan toiselle paikkakunnalle useamman kerran viikossa? Mitä jos lapsi tuolloin sairastuu? Mitä jos lasten isovanhemmat asuvat jeerassa? Mitä jos turvaverkot ovat ohuet? 

Päivähoitolakia ollaan muuttamassa varhaiskasvatuslaiksi. Jo on aikakin. Ensin mainittu laki on vuodelta 1973. Minä en ollut silloin edes syntynyt. Varhaiskasvatuslain valmistelun kanssa ei  ole pidelty kiirettä. Se on ollut kahden edellisen hallituksen poliittisella asialistalla pohdinnan alla jo 13 vuotta. Silti on kyselty miten lain valmistelulle aiotaan taata riittävän perusteellinen valmistelu (valmistelun valmistelu...) ja riittävä aika lakipaketin eduskuntakäsittelylle (Palm 2012). 

Opetus- ja kulttuuriministeri Jukka Gustafsson on vastannut kyselyyn lupaamalla että hallituksen esitys eduskunnalle annetaan 2014. 

Lisäksi Gustafsson on luvannut seuraavaa (Gustafsson 2012): 

• Varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön vuoden 2013 alusta lukien.

• Päivähoito säilyy subjektiivisena oikeutena (se siitä napinasta, että lapsi viedään päiväkotiin vaikka esim. vanhempi on kotona)

• Koko päivähoitojärjestelmää kehitetään niin, että se antaisi mahdollisuuksia joustavampaan päivähoitopalvelun käyttöön. (Toivottavasti se tarkoittaa todellista joustavuutta aiemmin kuvaamissani mitä jos -tilanteissa).

• Päivähoidon turvallisuus ja korkea laatu varmistetaan. 

• Päivähoitoa syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä palveluna kehitetään. (Kuulostaa hienolta ajatukselta ja toivottavasti toteutuu.)

• Päivähoito säilytetään maksuttomana pienituloisille perheille eivätkä maksut muodosta työllistymiskynnystä. Erityisesti huomioidaan yksinhuoltajien asema. (Hyvä hyvä!) 

• Oikeus samaan päivähoitopaikkaan säilyy, vaikka lapsi olisi välillä kotona hoidossa. (Kun vielä linjaisivat, että saman perheen lapsille taataan hoitopaikka samasta päiväkodista tai muusta hoitopaikasta.) 

Kuvailemani mitä jos -tilanteet ovat todellisuutta monelle ihan tavalliselle suomalaiselle perheelle. Toivottavasti varhaiskasvatuslaista keskustelevat todella ne asiantuntijat, jotka törmäävät arkipäivässään kuvaamani kaltaisiin haasteisiin. 

Minä en onneksi ole niiden joukossa, olen hyvin tyytyväinen tällä hetkellä siihen, kuinka lapseni päiväkodissa asiat rullaavat.  

Käsitykseni mukaan pääkaupunkiseudulla ei ole yhtä hyvä tilanne. Mahtaako tässä olla pohdittavaa myös tasa-arvon kannalta, ovatko lapset eri puolilla Suomea tasa-arvoisessa asemassa päivähoidon järjestelyjen suhteen?


(Lähde: 
Palm, Sari. 2012. Eduskunta- Valtiopäiväasiakirjat. Sari Palmin kirjallinen kysymys KK617/2012 vp  varhaiskasvatuslakiuudistuksen etenemisestä http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_617_2012_p.shtml. Luettu 9.12.2012) 

Gustafsson, Jukka. 2012. Eduskunta- Valtiopäiväasiakirjat. Jukka Gustafssonin vastaus KK617/2012 vp Sari Palmin kirjalliseen kysymykseen varhaiskasvatuslakiuudistuksen etenemisestä http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_617_2012_p.shtml. Luettu 9.12.2012)