24.1.2013
ELÄMÄ VOITTAA!!!!
Heräsin aamulla todeten, etten ollut ottanut yöllä lääkettä. Näin todella hämäriä unia, mutta nukuin ilman buranoita! Aamullakin oli kipu huomattavasti pienentynyt. En ottanut lääkettä aamullakaan. Ja söin kauravelliä suurella halulla! Jipii, kyllä tämä tästä!!!
torstai 24. tammikuuta 2013
Toipuminen nielurisaleikkauksesta 9. ja 10. päivä
22.-23.1.2013
Kertakaikkisen tympeää. Tilanne on ennallaan. Kurkkua kirvelevät kaikenlaiset asiat ja huomaan, että kipu yltyy jos en ole ottanut lääkettä. Joudun yölläkin heräämään ottamaan lääkettä. Kipu on tympeää, muttei sietämätöntä. Kivun todellakin sietää enkä kuvaisi kurkkua mitenkään järkyttävän kipeäksi. Ihan sellainen tyypillinen angiinakipu. Ikävintä on se, että se jatkuu monta päivää. Tavallista angiinaa sairastaessa kipu alkaa helpottaa melko pian antibioottien aloittamisen jälkeen. Tämän kuitenkin kestää kun tietää, että ne ovat sitten siinä ne angiinat!
Alkoi tässä jo huolestuttaa pääsenkö vielä ensi viikollakaan töihin, jos en niin alkaa "urakat pissiä". Tämän leikkauksen aikatauluihin sovitteleminen oli suunniteltava tarkkaan, että selviän itse mahdollisimman helpolla sellaisista jutuista, jotka tuppaavat töissä kasaantumaan kun on poissa. Ei niitä kukaan tässä välillä tee. Angst!
Tavallinen vaniljajätski on jes söör!
Kertakaikkisen tympeää. Tilanne on ennallaan. Kurkkua kirvelevät kaikenlaiset asiat ja huomaan, että kipu yltyy jos en ole ottanut lääkettä. Joudun yölläkin heräämään ottamaan lääkettä. Kipu on tympeää, muttei sietämätöntä. Kivun todellakin sietää enkä kuvaisi kurkkua mitenkään järkyttävän kipeäksi. Ihan sellainen tyypillinen angiinakipu. Ikävintä on se, että se jatkuu monta päivää. Tavallista angiinaa sairastaessa kipu alkaa helpottaa melko pian antibioottien aloittamisen jälkeen. Tämän kuitenkin kestää kun tietää, että ne ovat sitten siinä ne angiinat!
Alkoi tässä jo huolestuttaa pääsenkö vielä ensi viikollakaan töihin, jos en niin alkaa "urakat pissiä". Tämän leikkauksen aikatauluihin sovitteleminen oli suunniteltava tarkkaan, että selviän itse mahdollisimman helpolla sellaisista jutuista, jotka tuppaavat töissä kasaantumaan kun on poissa. Ei niitä kukaan tässä välillä tee. Angst!
Tavallinen vaniljajätski on jes söör!
tiistai 22. tammikuuta 2013
Toipuminen nielurisaleikkauksesta 7. ja 8. päivä
20.1.-21.1.2013
Kuudentena päivänä kurkku meni kyllä hyvin kipeäksi sitten iltaa kohden. Lopulta en kyllä juurikaan syönyt tuona päivänä. Roskaisuus helpotti. Ehkä sieltä lähti niitä peitteitä. Muttä yölläkin heräsin kipuun.
7. päivä
Ainut mitä voi syödä on lasten Kidius Toffee -vanukas. Kaikki muu kirvelee. Unohtelin ottaa särkylääkkeen ajoissa, joten sitten kun sitä otin niin vähän helpotti, mutta kirvely on ollut melkoista. Toki edelleen sen sietää. Olin aika alamaissa kun tuntui, että paraneminen on jäänyt junnaamaan. Aina välillä tuli myös semmoinen alkukuumeen kylmä olo, mutta en viitsinyt mitata sitä, koska ei se niin korkealta tuntunut. Vettä join paljon vaikka jokainen nielaus sattui.
8. päivä
Päätimme lähteä sairastelemaan pienemmän elämänimiehen kanssa ukkilaan Rovaniemelle. En ajanut itse autoa, koska kuskikin oli käytettävissä. Kaikki on muuten samalla tavalla, mutta pystyin syömään pinaattikeittoa. Maistuipa hyvältä. Kipu pysyttelee kovuudeltaan samoissa lukemissa. Löysin toffeevanukkaan kaveriksi myös vaniljavanukkaan. Nam. Suurta kateutta aiheuttaa muiden ruisleivän syöminen. Se on vain mieliteko. Ei nälätä, mutta minulla onkin *vararasvaa*, ei haittaa tällainen nestekuuri ollenkaan. Yöllä kolmen aikaan heräsin taas kipuun.
Kuudentena päivänä kurkku meni kyllä hyvin kipeäksi sitten iltaa kohden. Lopulta en kyllä juurikaan syönyt tuona päivänä. Roskaisuus helpotti. Ehkä sieltä lähti niitä peitteitä. Muttä yölläkin heräsin kipuun.
7. päivä
Ainut mitä voi syödä on lasten Kidius Toffee -vanukas. Kaikki muu kirvelee. Unohtelin ottaa särkylääkkeen ajoissa, joten sitten kun sitä otin niin vähän helpotti, mutta kirvely on ollut melkoista. Toki edelleen sen sietää. Olin aika alamaissa kun tuntui, että paraneminen on jäänyt junnaamaan. Aina välillä tuli myös semmoinen alkukuumeen kylmä olo, mutta en viitsinyt mitata sitä, koska ei se niin korkealta tuntunut. Vettä join paljon vaikka jokainen nielaus sattui.
8. päivä
Päätimme lähteä sairastelemaan pienemmän elämänimiehen kanssa ukkilaan Rovaniemelle. En ajanut itse autoa, koska kuskikin oli käytettävissä. Kaikki on muuten samalla tavalla, mutta pystyin syömään pinaattikeittoa. Maistuipa hyvältä. Kipu pysyttelee kovuudeltaan samoissa lukemissa. Löysin toffeevanukkaan kaveriksi myös vaniljavanukkaan. Nam. Suurta kateutta aiheuttaa muiden ruisleivän syöminen. Se on vain mieliteko. Ei nälätä, mutta minulla onkin *vararasvaa*, ei haittaa tällainen nestekuuri ollenkaan. Yöllä kolmen aikaan heräsin taas kipuun.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Toipuminen nielurisaleikkauksesta 6. päivä
19.1.2013
Herään aamulla tympeään särkyyn jossain takimmaisten hampaiden takana. Oikealla kyljellä nukkuminen tuntuu ikävältä ja kurkku on roskainen. Isomman elämänimiehen kuorsaamisen vuoksi nukun korvatulppien kanssa ja tällä hetkellä nekin sattuvat. Yskittää ja ottaa päähän kun tuntuu, että toipuminen junnaa paikallaan. Veden juominen sattuu ja vadelmakeitto kirvelee kurkkua. Sekä elämänimiehille tekemäni puuro mikrossa että oma vellini kattilassa kiehuvat yli.
Mahakin on sekaisin antibiootista. Ärsyttää ja tympäisee.
Isompi elämänimies imuroi keskikerroksen, mikä on tosi kiva juttu. Edes sitä en ole voinut tehdä. Vielä olisi pari kerrosta imuroitavaa, mutta siihen paneudun sitten kun paremmin jaksaa.
Ulkona on kaunista ja haluaisin mennä ulos, mutta eilinen kuumeen nousu on vielä tuoreessa muistissa. Lisäksi Oulun talvikelit ovat hyvin viimaisia, paukkupakkasiakin viimepäivinä on koettu ympäri Suomea. Nyt on -3, täydellinen talvisää ja minä kössötän sisällä. Elämänimiehet lähtevät lumitöihin, minäkin tekisin mieluummin lumitöitä.
Herään aamulla tympeään särkyyn jossain takimmaisten hampaiden takana. Oikealla kyljellä nukkuminen tuntuu ikävältä ja kurkku on roskainen. Isomman elämänimiehen kuorsaamisen vuoksi nukun korvatulppien kanssa ja tällä hetkellä nekin sattuvat. Yskittää ja ottaa päähän kun tuntuu, että toipuminen junnaa paikallaan. Veden juominen sattuu ja vadelmakeitto kirvelee kurkkua. Sekä elämänimiehille tekemäni puuro mikrossa että oma vellini kattilassa kiehuvat yli.
Mahakin on sekaisin antibiootista. Ärsyttää ja tympäisee.
Isompi elämänimies imuroi keskikerroksen, mikä on tosi kiva juttu. Edes sitä en ole voinut tehdä. Vielä olisi pari kerrosta imuroitavaa, mutta siihen paneudun sitten kun paremmin jaksaa.
Ulkona on kaunista ja haluaisin mennä ulos, mutta eilinen kuumeen nousu on vielä tuoreessa muistissa. Lisäksi Oulun talvikelit ovat hyvin viimaisia, paukkupakkasiakin viimepäivinä on koettu ympäri Suomea. Nyt on -3, täydellinen talvisää ja minä kössötän sisällä. Elämänimiehet lähtevät lumitöihin, minäkin tekisin mieluummin lumitöitä.
Toipuminen nielurisaleikkauksesta 5. päivä
18.1.2013
Kipu pysyy samankaltaisena. Herätessä kurkun ollessa kuiva, tuntuu kaikista vistoimmalta eli inhottavimmalta. Äkkiä lääkettä ja vettä. Kyllästyn makoiluun ja pienempi elämänimies pyytää minua tekemään pannaria. Pelaamme vähän ukin ja pojan kanssa ja teen pannarin, jota itse en voi syödä. Jalkojen päällä heiluminen kostautuu kuumeisena olona. Mittaankin kuumeen, mutta mittari näyttää onneksi vain 37,5. Se on tavallisessa elämässä minulle jo paljon, joten jään seuraamaan alkaako se nousta siitä. Hoito-ohjeen mukaan ei saa olla kuumetta yli 38 kahden päivän ajan.
Jäin ihmettelemään sitä, että mahtaako se kuume edes nousta, koska olen koko ajan vetänyt Burana 800 mg kolme kertaa päivässä. Sitä kuitenkin käytetään tulehdusten, flunssan ja kuumeen hoitoon. Buranan oma ohje sanoo seuraavaa: "Burana-tablettien sisältämä ibuprofeeni on ns. tulehduskipulääke. Se estää kivuntunteen välittymistä keskushermostoon vähentämällä tulehdusta ja kipua voimistavien välittäjäaineiden muodostumista. Se myös alentaa kuumetta vähentämällä kuumetta nostattavien välittäjäaineiden muodostumista."
Ihmettelen muuten usein sitä, miksi ihmiset maksavat ekstraa niin sanotuista flunssalääkkeistä (esim. Finrexin, Panadol Hot), jos ne sisältävät samoja vaikuttavia aineita kuin ihan nuo halvemmat tavalliset. Jos joisi lämmintä mummin mustaherukkamehua ja tavallista särkylääkettä päälle, niin vaikutus lienee sama.
Velli on edelleen ruokana jes söör samoin kuin jugurtin ja marjakeiton sekoitus. Vaihdoin Sveitsiläisen juustokeiton Savuporo-juustokeittoon, mutta se maistuu laihalta ruskealta kastikkeelta. En tykkää. Säästelen suosikkiani Tomaatti-Vuohenjuustokeittoa vielä, koska sen aiheuttamaa närästystä en nyt kaipaa. Isompi elämänimies tulee viikonlopuksi kotiin ja ukki palaa Rovaniemelle mummin kainaloon.
Kipu pysyy samankaltaisena. Herätessä kurkun ollessa kuiva, tuntuu kaikista vistoimmalta eli inhottavimmalta. Äkkiä lääkettä ja vettä. Kyllästyn makoiluun ja pienempi elämänimies pyytää minua tekemään pannaria. Pelaamme vähän ukin ja pojan kanssa ja teen pannarin, jota itse en voi syödä. Jalkojen päällä heiluminen kostautuu kuumeisena olona. Mittaankin kuumeen, mutta mittari näyttää onneksi vain 37,5. Se on tavallisessa elämässä minulle jo paljon, joten jään seuraamaan alkaako se nousta siitä. Hoito-ohjeen mukaan ei saa olla kuumetta yli 38 kahden päivän ajan.
Jäin ihmettelemään sitä, että mahtaako se kuume edes nousta, koska olen koko ajan vetänyt Burana 800 mg kolme kertaa päivässä. Sitä kuitenkin käytetään tulehdusten, flunssan ja kuumeen hoitoon. Buranan oma ohje sanoo seuraavaa: "Burana-tablettien sisältämä ibuprofeeni on ns. tulehduskipulääke. Se estää kivuntunteen välittymistä keskushermostoon vähentämällä tulehdusta ja kipua voimistavien välittäjäaineiden muodostumista. Se myös alentaa kuumetta vähentämällä kuumetta nostattavien välittäjäaineiden muodostumista."
Ihmettelen muuten usein sitä, miksi ihmiset maksavat ekstraa niin sanotuista flunssalääkkeistä (esim. Finrexin, Panadol Hot), jos ne sisältävät samoja vaikuttavia aineita kuin ihan nuo halvemmat tavalliset. Jos joisi lämmintä mummin mustaherukkamehua ja tavallista särkylääkettä päälle, niin vaikutus lienee sama.
Velli on edelleen ruokana jes söör samoin kuin jugurtin ja marjakeiton sekoitus. Vaihdoin Sveitsiläisen juustokeiton Savuporo-juustokeittoon, mutta se maistuu laihalta ruskealta kastikkeelta. En tykkää. Säästelen suosikkiani Tomaatti-Vuohenjuustokeittoa vielä, koska sen aiheuttamaa närästystä en nyt kaipaa. Isompi elämänimies tulee viikonlopuksi kotiin ja ukki palaa Rovaniemelle mummin kainaloon.
Toipuminen nielurisojen poistosta 4. päivä
17.1.2013
Tylsää, kaikki on muuten ennallaan, paitsi, että suun saa sen verran auki, että kurkussa näkyvät keltaiset peitteet. Ihan kuin angiinassa tulevat peitteet, mutta isommat. Lisäksi kurkku tuntuu roskaiselta. Selällään makaaminen alkaa yskittää. Pikkukieli tuntuu seilaavan jossain tosi syvällä.
Oikea puoli on enemmän kipeä kuin vasen puoli. Minulla on kyllä aina ollut kaikissa kurkkukivuissa, angiinoissa ja muissa oikea puoli kipeämpi. Niitä muitakin kurkun karheuksia ja omituisia oloja on ollut todella usein. Myös imusolmukkeet kaulalla turpoavat oikealta puolelta aina enemmän.
Kurkkuuni on myös ennen risojen poistoa kertynyt proppuja, mikä on ikävä vaiva. Aiheuttavat pahanhajuista hengitystä ja niitä tulehduksia kaikenlaisen kurkusta alasmenevän kerääntyessä nielurisojen arpiselle pinnalle.
Niitäkään minulle ei angiinan lisäksi enää tule, jipiii!!!!
Tämän päivän paras juttu oli syödä kauravelliä. Voiko olla parempaa ruokaa??? Mehujäätelöä, jugurttia, mehukeittoa ja pilttiä menee myös. Mutta vellillä pärjää melkein koko päivän!
Tylsää, kaikki on muuten ennallaan, paitsi, että suun saa sen verran auki, että kurkussa näkyvät keltaiset peitteet. Ihan kuin angiinassa tulevat peitteet, mutta isommat. Lisäksi kurkku tuntuu roskaiselta. Selällään makaaminen alkaa yskittää. Pikkukieli tuntuu seilaavan jossain tosi syvällä.
Oikea puoli on enemmän kipeä kuin vasen puoli. Minulla on kyllä aina ollut kaikissa kurkkukivuissa, angiinoissa ja muissa oikea puoli kipeämpi. Niitä muitakin kurkun karheuksia ja omituisia oloja on ollut todella usein. Myös imusolmukkeet kaulalla turpoavat oikealta puolelta aina enemmän.
Kurkkuuni on myös ennen risojen poistoa kertynyt proppuja, mikä on ikävä vaiva. Aiheuttavat pahanhajuista hengitystä ja niitä tulehduksia kaikenlaisen kurkusta alasmenevän kerääntyessä nielurisojen arpiselle pinnalle.
Niitäkään minulle ei angiinan lisäksi enää tule, jipiii!!!!
Tämän päivän paras juttu oli syödä kauravelliä. Voiko olla parempaa ruokaa??? Mehujäätelöä, jugurttia, mehukeittoa ja pilttiä menee myös. Mutta vellillä pärjää melkein koko päivän!
Hoito-ohjeita potilaalle, jolle on suoritettu nielurisojen poisto
Oulun Terveystalosta saamani potilasohje (suora lainaus)
Nielurisojen poisto jättää nieluun molemmin puolin avoimet haavapinnat, joihin melko pian leikkauksen jälkeen muodostuu kellertävät peitteet. Nämä peitteet häviävät noin kahden viikon kuluessa. Haavapintojen sijainnista johtuen kurkku on leikkauksen jälkeen etenkin niellessä hyvin kipeä, kipu säteilee usein myös vihlovana korviin. Sairaalasta päästyä kivut tulevat päivittäin vähenemään kadoten noin 2-3 viikon kuluessa.
Jotta haavat paranisivat mahdollisimman hyvin, on syytä noudattaa seuraavia ohjeita:
Nielurisojen poisto jättää nieluun molemmin puolin avoimet haavapinnat, joihin melko pian leikkauksen jälkeen muodostuu kellertävät peitteet. Nämä peitteet häviävät noin kahden viikon kuluessa. Haavapintojen sijainnista johtuen kurkku on leikkauksen jälkeen etenkin niellessä hyvin kipeä, kipu säteilee usein myös vihlovana korviin. Sairaalasta päästyä kivut tulevat päivittäin vähenemään kadoten noin 2-3 viikon kuluessa.
Jotta haavat paranisivat mahdollisimman hyvin, on syytä noudattaa seuraavia ohjeita:
- Kahden viikon ajan on vältettävä karkean ruuan, esim. kovan leivän, syömistä.
- Ulkoilu aloitettava vähitellen.
- Saunan löylyyn saa mennä vasta kahden viikon kuluttua leikkauksesta, mutta suihkuun kylläkin jo parin päivän kuluttua.
- Kouluun tai tarhaan saa mennä noin viikon kuluttua leikkauksesta. (Voinnin mukaan jo aikaisemminkin). Aikuisille kirjoitetaan yleensä 2 viikkoa sairaslomaa.
- Ota määrättyjä lääkkeitä annettujen ohjeiden mukaisesti.
- Mikäli ilmaantuu kuumetta yli kahden päivän ajan (38*)
- Mikäli nielu tulee huomattavasti kipeämmäksi.
- Jos nielusta vuotaa verta, eikä vuoto asetu 15-20 min. kuluessa. Jos verenvuoto vaatii lääkärinhoitoa ottakaa veriryhmä- ja vasta-ainemääritysvastaukset mukaan.
Toipuminen nielurisojen poistosta 3. päivä
16.1.2013
Aamulla pääni oli tosi kipeä enkä voinut ollenkaan hyvin. Heräsin n. 6:00 aamulla järkyttävään kipuun kurkussa. Otin äkkiä lääkkeitä ja join vettä sen mitä pystyin ja panin takaisin nukkumaan.
Kolmisen tuntia myöhemmin aloin oksentaa. Oksensin pääasiassa sappinesteet ulos tyhjääkin tyhjemmästä mahalaukustani. Kurkku oli rauhoittunut lääkkeiden otosta, mutta pahoinvointi oli tullut uutena juttuna. Oksentelu jatkui pitkin päivää. Olin yhteydessä lääkäriin kysyäkseni oliko joku lääkkeistä erityisesti pahoinvointia aiheuttava. Panacod oli. Niin arvelinkin, koska Buranasta tai Amorionista minulle ei koskaan aiemmin ole tullut pahoinvointia. Se liittyi selvästi lääkkeisiin, koska muuten en voinut pahoin samalla tavoin kuin vaikka oksennustaudissa. Yritin syödä ja juoda oksennusten välissä, jotta ei tarvitsisi oksntaa tyhjästä mahasta, mikä auttoikin. Lääkari lupasi jättää Panacodin pois, koska en kokenut kipua mitenkään niin kovaksi, etten olisi selvinnyt sen kanssa. Sovittiin, että oksentelun jatkuessa olen uudelleen yhteydessä häneen, mutta oksentelu loppui kun lopetin ottamasta Panacodeja.
Sveitsiläinen juustokeitto pussista oli muuten ihan todella hyvä ruoka tässä kohdassa, kun oli syönyt pääasiassa hedelmäpilttejä ja mehujäätelöä. Suola teki terää.
Olo koheni iltaa kohden, mutta toki olin väsynyt ja edelleen pääasiassa nukuin. Kipu oli kurkussa hieman edellistä iltaa kovempi, mutta aivan siedettävissä. Luin pienelle elämänimiehelle iltasadun, mitä en kuvitellut heti pystyväni leikkauksen jälkeen tekemään. En tokiaan kyennyt minkäänlaisiin äänitemppuihin, joten lukemiseni oli monotonisempaa kuin yleensä.
Tämä päivä oli tähän astisista sairastelupäivistä ikävin.
Aamulla pääni oli tosi kipeä enkä voinut ollenkaan hyvin. Heräsin n. 6:00 aamulla järkyttävään kipuun kurkussa. Otin äkkiä lääkkeitä ja join vettä sen mitä pystyin ja panin takaisin nukkumaan.
Kolmisen tuntia myöhemmin aloin oksentaa. Oksensin pääasiassa sappinesteet ulos tyhjääkin tyhjemmästä mahalaukustani. Kurkku oli rauhoittunut lääkkeiden otosta, mutta pahoinvointi oli tullut uutena juttuna. Oksentelu jatkui pitkin päivää. Olin yhteydessä lääkäriin kysyäkseni oliko joku lääkkeistä erityisesti pahoinvointia aiheuttava. Panacod oli. Niin arvelinkin, koska Buranasta tai Amorionista minulle ei koskaan aiemmin ole tullut pahoinvointia. Se liittyi selvästi lääkkeisiin, koska muuten en voinut pahoin samalla tavoin kuin vaikka oksennustaudissa. Yritin syödä ja juoda oksennusten välissä, jotta ei tarvitsisi oksntaa tyhjästä mahasta, mikä auttoikin. Lääkari lupasi jättää Panacodin pois, koska en kokenut kipua mitenkään niin kovaksi, etten olisi selvinnyt sen kanssa. Sovittiin, että oksentelun jatkuessa olen uudelleen yhteydessä häneen, mutta oksentelu loppui kun lopetin ottamasta Panacodeja.
Sveitsiläinen juustokeitto pussista oli muuten ihan todella hyvä ruoka tässä kohdassa, kun oli syönyt pääasiassa hedelmäpilttejä ja mehujäätelöä. Suola teki terää.
Olo koheni iltaa kohden, mutta toki olin väsynyt ja edelleen pääasiassa nukuin. Kipu oli kurkussa hieman edellistä iltaa kovempi, mutta aivan siedettävissä. Luin pienelle elämänimiehelle iltasadun, mitä en kuvitellut heti pystyväni leikkauksen jälkeen tekemään. En tokiaan kyennyt minkäänlaisiin äänitemppuihin, joten lukemiseni oli monotonisempaa kuin yleensä.
Tämä päivä oli tähän astisista sairastelupäivistä ikävin.
Toipuminen nielurisojen poistosta 2. päivä
2. päivä 15.1.2013
Ensimmäinen kotipäivä, jona otin sekä Burana 800 mg että Panacodia poreena aamulla, päivällä ja illalla. Nieluun oli tullut jokin ylimääräinen nirhauma, jonka tulehtumisen estämiseksi lääkäri oli määrännyt minulle antibioottikuurin viikko Amorionia kaksi kerta päivässä. Ukki oli minulla apuna, koska leikkauksen jälkeen pitää vuorokauden ajan olla joku aikuinen mukana. Hän juoksutti minulle mehujätskiä, vettä ja mehua, niitä pystyin syömään. Muuta ei kyllä tehnytkään mieli.
Tunsin oloni varsin hyväksi. Aamupäivän nukuskelin ja kurkku oli niellessä kipeä, mutta muuten ei juurikaan haitannut. Vähän niinkuin olisi kunnon angiina päällä. Puhe oli hiukan sameaa, mutta pystyin hyvin puhumaan. Tuntui oikeastaan kummalliselta, että tätä varten oli annettu kaksi viikkoa sairauslomaa. Kuolisin tylsyyteen! En tokikaan tehnyt juuri muuta kuin pötköttelin ja lueskelin, katselin teeveetä ja surffailin netissä.
Pienempi elämänimies oli mummulassa hoidossa, koskapa oli edellisen päivän ollut päiväkodissa, missä riehui norovirus. Päätettiin, ettei poika menisi koko viikolla päiväkotiin vaan olisi kotona ukin kanssa.
Ensimmäinen kotipäivä, jona otin sekä Burana 800 mg että Panacodia poreena aamulla, päivällä ja illalla. Nieluun oli tullut jokin ylimääräinen nirhauma, jonka tulehtumisen estämiseksi lääkäri oli määrännyt minulle antibioottikuurin viikko Amorionia kaksi kerta päivässä. Ukki oli minulla apuna, koska leikkauksen jälkeen pitää vuorokauden ajan olla joku aikuinen mukana. Hän juoksutti minulle mehujätskiä, vettä ja mehua, niitä pystyin syömään. Muuta ei kyllä tehnytkään mieli.
Tunsin oloni varsin hyväksi. Aamupäivän nukuskelin ja kurkku oli niellessä kipeä, mutta muuten ei juurikaan haitannut. Vähän niinkuin olisi kunnon angiina päällä. Puhe oli hiukan sameaa, mutta pystyin hyvin puhumaan. Tuntui oikeastaan kummalliselta, että tätä varten oli annettu kaksi viikkoa sairauslomaa. Kuolisin tylsyyteen! En tokikaan tehnyt juuri muuta kuin pötköttelin ja lueskelin, katselin teeveetä ja surffailin netissä.
Pienempi elämänimies oli mummulassa hoidossa, koskapa oli edellisen päivän ollut päiväkodissa, missä riehui norovirus. Päätettiin, ettei poika menisi koko viikolla päiväkotiin vaan olisi kotona ukin kanssa.
Toipuminen nielurisojen poistosta leikkauspäivä 1. päivä
Olen tässä ihmetellyt nielurisojen poisto-operaatiota ja ajattelin, että kirjaan vähän ylös, mitä minäkin päivänä tapahtui ja mitä koin. Jospa se antaisi jollekulle operaatiota odottelevalle tai sitä pelkäävälle.
Vakuutukseni turvin pääsin operaatioon yksityiselle lääkäriasemalle.
Taustaa
Lapsena olin tyypillinen korvakierteilijä. Korvia puhkottiin vähän väliä, se kun oli maailman tapa tuohon aikaan. Kierteilyssä kuitenkin säilyin korvien putkittamiselta. Ilmeisesti tulehduksia ei kuitenkaan ollut ihan kuukausvauhtia. Muistot korvalääkärikäynneistä ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni, niistä voisi varmaan kirjoittaa oman bloginsa. Kun korvakierteilystä selvisin, alkoivat angiinat. Niidenkään määrää en muista, mutta muistan korva-kurkku -erikoislääkärin arvion, jonka mukaan "jos vielä kerran tulet saman vaivan kanssa, niin aletaan suunnitella nielurisojen poistoa". Tässä välissä kävin homeopaatilla ja angiinat jäivät moneksi vuodeksi. Vähän aikuisempana tulivat sitten poskiontelon tulehdukset. Niitä oli ehkä yksi vuodessa. Kunnes taas angiinat nostivat päätään ja niitä tulikin sitten neljä saman vuoden sisällä. Sittenpä eräs lääkäri ehdotti nielurisojen poistoa.
1. päivä 14.1.2013
7:30 Ilmoittaudun Oulun terveystaloon. Sain sairaanhoitajalta heti joitain ilmeisesti rauhoittajia pillereitä. Leikkaava lääkäri kävi keskustelemassa kanssani leikkauksesta. Kävin keskustelun myös anestesialääkärin kanssa ja hän kertoi mitä on tulossa. Suhtautui myös hyvin rauhoittavasti.
Vaatteiden vaihdon jälkeen minut vietiin suoraan leikkaussaliin, jossa anestesialääkäri laittoi ranteesen tipan kautta nukuttavaa. Sain sanotuksi, että pää meni pökkyrälle, minkä jälkeen heräsin seuraavan kerran heräämössä.
Heräämössä voin kohtuullisen hyvin, nukuin paljon ja välillä sain kipulääkettä ja mehujätskiä. Neljän aikaan iltapäivällä aloin jo omasta mielestäni voidaa niin hyvin, että aloin toivoa kotiin lähtöä. Ja pah! Kun kävin pikkuisen kävelemässä, alkoi pahoinvointi. Oksensin kaiken ulos, mitä sisääni nielin. Onneksi vain ensimmäisessä oksennuksessa oli mukana verta, jota leikattavan vatsaan yleensä leikkauksen aikana kulkeutuu. Yleensä tuo vatsassa oleva ylimääräinen veri kuulemma aiheuttaa alussa pahoinvointia.
Lopulta illan oksenneltuani olin niin kuiva, että minulle laitettiin tippa nilkkaan kun muualla verisuonet olivat niin hentoisia. Tässä vaiheessa oli kello n. 19. Pääsin kotiin kun tippa oli tippunut ja pystyin kävelemään ja olemaan oksentelematta.
Vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen tulee leikatusta olla huolehtimassa täysi-ikäinen henkilö mahdollisten jälkivuotojen tai muiden komplikaatioden vuoksi. Senpä vuoksi eläkkeellä oleva isäni eli ukki oli minulla apuna, koska elämänmieheni on toisella paikkakunnalla töissä.
Vakuutukseni turvin pääsin operaatioon yksityiselle lääkäriasemalle.
Taustaa
Lapsena olin tyypillinen korvakierteilijä. Korvia puhkottiin vähän väliä, se kun oli maailman tapa tuohon aikaan. Kierteilyssä kuitenkin säilyin korvien putkittamiselta. Ilmeisesti tulehduksia ei kuitenkaan ollut ihan kuukausvauhtia. Muistot korvalääkärikäynneistä ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni, niistä voisi varmaan kirjoittaa oman bloginsa. Kun korvakierteilystä selvisin, alkoivat angiinat. Niidenkään määrää en muista, mutta muistan korva-kurkku -erikoislääkärin arvion, jonka mukaan "jos vielä kerran tulet saman vaivan kanssa, niin aletaan suunnitella nielurisojen poistoa". Tässä välissä kävin homeopaatilla ja angiinat jäivät moneksi vuodeksi. Vähän aikuisempana tulivat sitten poskiontelon tulehdukset. Niitä oli ehkä yksi vuodessa. Kunnes taas angiinat nostivat päätään ja niitä tulikin sitten neljä saman vuoden sisällä. Sittenpä eräs lääkäri ehdotti nielurisojen poistoa.
1. päivä 14.1.2013
7:30 Ilmoittaudun Oulun terveystaloon. Sain sairaanhoitajalta heti joitain ilmeisesti rauhoittajia pillereitä. Leikkaava lääkäri kävi keskustelemassa kanssani leikkauksesta. Kävin keskustelun myös anestesialääkärin kanssa ja hän kertoi mitä on tulossa. Suhtautui myös hyvin rauhoittavasti.
Vaatteiden vaihdon jälkeen minut vietiin suoraan leikkaussaliin, jossa anestesialääkäri laittoi ranteesen tipan kautta nukuttavaa. Sain sanotuksi, että pää meni pökkyrälle, minkä jälkeen heräsin seuraavan kerran heräämössä.
Heräämössä voin kohtuullisen hyvin, nukuin paljon ja välillä sain kipulääkettä ja mehujätskiä. Neljän aikaan iltapäivällä aloin jo omasta mielestäni voidaa niin hyvin, että aloin toivoa kotiin lähtöä. Ja pah! Kun kävin pikkuisen kävelemässä, alkoi pahoinvointi. Oksensin kaiken ulos, mitä sisääni nielin. Onneksi vain ensimmäisessä oksennuksessa oli mukana verta, jota leikattavan vatsaan yleensä leikkauksen aikana kulkeutuu. Yleensä tuo vatsassa oleva ylimääräinen veri kuulemma aiheuttaa alussa pahoinvointia.
Lopulta illan oksenneltuani olin niin kuiva, että minulle laitettiin tippa nilkkaan kun muualla verisuonet olivat niin hentoisia. Tässä vaiheessa oli kello n. 19. Pääsin kotiin kun tippa oli tippunut ja pystyin kävelemään ja olemaan oksentelematta.
Vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen tulee leikatusta olla huolehtimassa täysi-ikäinen henkilö mahdollisten jälkivuotojen tai muiden komplikaatioden vuoksi. Senpä vuoksi eläkkeellä oleva isäni eli ukki oli minulla apuna, koska elämänmieheni on toisella paikkakunnalla töissä.
lauantai 5. tammikuuta 2013
Keikkatyö 3000 euron kuukausipalkalla
Presidentin ilmoitus oman palkkansa alentamishalusta on aiheuttanut virkistävää keskustelua talkoilemisesta talouden ja kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Virkistävää siksi, että on aina hyvä, jos jokin asia nostattaa tässä lammasmaisessa kansassa tunteita hyvässä tai pahassa. Talkoilu tosin aiheuttaa kysymyksiä.
4.1.2013 Kalevan jutussa Oulun alueen kansanedustajat varovaisen myönteisiä palkkion alennukseen kansanedustajat Mirja Vehkaperä (kesk.), Tytti Tuppurainen (sdp.), Risto Kalliorinne (vas.), Pirkko Mattila (ps.), Satu Haapanen (vihr.) ja Esko Kurvinen (kok.) kommentoivat olisivatko itse valmiita palkka-aleen.
Kalliorinne vastasi kuin kunnon politiikko ikään ottamatta kantaa oman palkkansa alennukseen, kuitenkin vasemmistolaisena hän on odotetusti halukas nostamaan hyvätuloisten veroja.
Mattila puolestaan on valmis oman palkkansa alentamiseen, mutta pelkää tämä keskustelun johtavan mahdolliseen yleisten palkkojen leikkaamiseen. Hän myös vaatii Suomeen palkka- ja eläkekattoa.
Tuppurainen on valmis tinkimään omasta palkkiostaan ja odottaa samaa myös yritysten johdolta samoja toimia. Presidentin palkkion leikkaamiseen hän kommentoi, että yksi tapa presidentin palkkion leikkaamiseen olisi se, että se olisi viety verolliseksi.
Haapanen uskoo presidentin vetoavan yhteisvastuullisuuden ja kohtuullisuuden puolesta. Kunkin kynnellekykenevän tulisi kantaa kortensa kekoon kykyjensä mukaan.
Kurvisen mukaan presidentin esimerkki viestii, että verotuloista palkkansa saavien tulisi nyt olla erityisen esimerkillisiä. Palkkaraja voi olla kansanedustajien reilu 6000 euron palkkio.
Kokoomuksen eduskuntaryhmässä on Kurvisen mukaan ollut puhetta 5% pudotuksesta.
Vehkaperä puolestaan sälyttää vastuun eduskunnan palkkiotoimikunnalle kansanedustajien palkkion määrittelystä. Hän kuitenkin kysyy kuka lähtee 3000 eurolla Helsinkiin keikkatyöhön viikoksi. Lopuksi Vehkaperä heittää, että tässä keskustellaan väärästä asiasta, jos kansantalouteen pitää saada lisää tehokkuutta.
Tuskin kukaan kuvittelee, että pelkkä palkkioiden alennus saisi kansantalouden automaattisesti raiteilleen. Kysehän on ennemminkin siitä, että me tavalliset ihmiset olemme vähän väliä saanet äimistellä yritysjohtajien tähtitieteellisiä palkkioita ja niiden korotuksia. Voisi siis tavallisen tallaajan mielestä olla kohtuullista, että nimenomaan he, joilla on mistä ottaa, näyttävät esimerkkiä.
Vehkaperän kommentti on minusta aivan käsittämätön. Ei tarvitse kovin kauaa omastakaan lähipiiristä hakea niitä ihmisiä, jotka joutuvat tuolla 3000 euron palkalla lähtemään reissutöihin. Olen paljon keikkatyöläisiä, joiden on pakko lähteä, koska muuten ei ole työtä. Vehkaperä näyttää olevan todella kaukana tavallisen ihmisen arjesta. Kansan edustaja. Tokikaan kansanedustajan työ ei varmasti ole helppoa ja siitä on maksettava kohtuullinen korvaus, mutta kukaan tuskin on puhunut kansanedustajan palkan leikkaamisesta 3000 euroon. Tämän tyyppiset kommentit ovat minusta harkitsemattomia ja varmasti aiheuttavat närää muissakin kuin minussa. Minä en edes koe olevani kovinkaan pienituloinen. Kansanedustajista monet toimivat vielä oman kuntansa luottamuselimissä, joista nostavat ainakin kokouspalkkioita. Kuinka moni duunari saa palkkioita tai palkkaa monesta eri paikasta? No ainakin ne, jotka eivät tule toimeen muuten kuin tekemällä kahta tai useampaa työtä.
Kansanedustajille maksetaan verottomia kulukorvauksia könttänä riippumatta siitä, mitkä ne todelliset asumisen tai matkustamisen kulut ovat. He voivat saada myös korkovähennyksen kakkosasunnosta.
Myös kulkeminen junilla, kotimaan lennoilla ja pääkaupunkiseudun takseilla on ilmaista. (Lähde)
Hallitus on kyllä viime aikoina kurittanut juuri niitä matkatyön tekijöitä, jotka joutuvat käyttämään omaa autoaan noiden reissutöiden tekemiseen; mm. ajoneuvoveron perusvero nousi 2013 vuoden alusta. Hallitus on muutenkin kerännyt mainetta pohjoisen Suomen kyykyttäjänä (etenkin koulutuspaikkaleikkauksilla, mutta siitä sitten toisessa kirjoituksessa). Ei sillä, että varsinaisesti olisin mikään yksityisautoilun puolestapuhuja. Meidän perheen tuloista hyvinkin iso osa jää tuonne Oulu-Tornio välin tien varteen. Jos oman perheen kahden aikuisen käteenjäävät eurot eivät edes yhteensä yllä tuohon kansanedustajan palkkioon niin kyllä tällaiset vehkaperien kommentit vähän meinaavat naista syödä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)