Yrittäjyystaitoja opitaan taide- ja taitoaineopetuksessa

Seurasin tänään erään opetusharjoitteluopiskelijani tanssi-ilmaisutuntia eräässä oululaisessa alakoulussa. Olen seurannut lasten opettamista vuodesta 2001 lähtien ja saanut olla mukana kasvamassa ja kasvattamassa tanssi-, taide- ja liikuntamyönteisiä oululaisia. Oulu ei turhaan ole saanut tanssikaupungin leimaa. Sain taas kerran tehdä huikeita oivalluksia oppimisesta, opettamisesta ja taito- ja taideaineiden tärkeydessä lapsen arkipäivässä.

Tuntia pitänyt opiskelija oli valinnut harjoituksia, joissa pienessä mittakaavassa lapsi saa harjoitella ilmaisua erilaisten hauskojen harjoitteiden kautta. Niihin liittyi liikkuminen, musiikki ja erilaiset mielikuvat. Mukana oli myös yhteistoiminnan harjoittamiseen tähtäviä harjoitteita. Lapset ja me opettajat (myös luokan oma opettaja on tunneilla aina läsnä) nautimme hienoista oivalluksista ja ujojenkin lasten uskalluksesta ilmaista itseään toisten edessä. Kaikista hienointa oli seurata kuinka opiskelijani kannusti lapsia kaikista erilaisista omista keksinnöistä. Ilmapiiri oli innostunut, paneutunut ja ennen muuta luova.

Tulipa siinä mieleeni, että yhteiskunnassa on nostettu esiin keskustelua yrittäjäkasvatuksen lisäämisestä jo alakoululaisten opetussuunnitelmaan. Kyllä ehdottomasti olen sitä mieltä, että sitä pitää lasten jo pienestä pitäen harjoitella. Yrittäjämäisestä asenteesta puhutaan ja mietitään, puhuako sittenkin yritteliäisyydestä. Ihan sama, kunhan sitä harjoitellaan. Yritteliäisyys ja yrittäjyyskasvatus tulisi osata nähdä riittävän laajana. Netistä löytyvässä artikkelikokoelmassa Yrittäjyyskasvatus perus- ja toisella asteella (toim. Tiina Rytkölä, Elena Ruskovaara ja Minna Riikka Järvinen) yrittäjyyskasvatusta tarkastellaan hyvin monesta näkökulmasta. Kyseisestä teoksesta löytyvästä Jaana Lepistön artikkelista löytyy mm. tällainen määritelmä, jota minäkin haluaisin painottaa:"Yritteliäisyys edellyttää kykyä ja uskallusta tarkastella asioita eri näkökulmista sekä totuttujen käytäntöjen kyseenalaistamista. Yritteliäisyyden kehittymistä yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena ei tule suoranaisesti ymmärtää yrittäjäksi kasvattamisena, vaan yrittäjyyskasvatus on osa laajempaa kansalaisten elämänhallinnan lisäämiseen tähtäävää kasvatuskokonaisuutta." 

Hyvänen aika, tuotahan taito- ja taideaineopetus on parhammillaan! Sen tavoitteena on rohkaista oppijaa ilmaisemaan mielipiteitään, näkemyksiään ja pysymään tarvittaessa jämäkkänä oman näkemyksensä kanssa. Samalla oppija oppii toimimaan toisten kanssa yhteistyössä; vuorovaikutushan usein nostetaan yhdeksi tärkeimmistä työntekemisen taidoista. Edellä mainitsemassani teoksessa useassa (ellei jopa jokaisessa) artikkelissa tämä tuli esille. Taito- ja taideaineopetuksessa opitaan ongelmanratkaisua ja harjaannutaan näkemään erilaisia vaihtoehtoja. Ennen muuta kuitenkin tavoitteena on kehittää lapsen itsetuntoa, mikä on yritteliään ihmisen tärkein työkalu. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen osaa ottaa toiset huomioon ja tarkastella asioita ilman turhia kateuden silmälaseja.

Niin, että voitaisiinko me taito- ja taidealojen toimijat jotenkin saada tämä viesti myös päättäjille, jotka miettivät tulevaisuuden opetussuunnitelmia? Taito- ja taideaineet ovat yrittäjyyskasvatuksen väline!

Historiattomuus mättää

Olenpa tässä päivänä muutamana miettinyt nykymaailman menoa. Luin lehdestä taannoin, että joku älypäitten porukka on oikeasti miettinyt historian opetuksen vähentämistä tulevaisuuden toivoiltamme. Mitä vattua?

Erkki Tuomioja kirjoittaa blogissaan seuraavaa:”

Olen jo pitkään ollut huolissani aikamme historiattomuudesta, täsmällisemmin sanottuna historian tuntemuksen vähäisyydestä ja rajoittuneisuudesta. Se joka ei tiedä miten ja mistä olemme siihen tulleet, missä tänään olemme, ei voi myöskään nähdä tulevaisuuteen ja ottaa sitä haltuunsa. Tämä vahvistaa ajallemme ominaista näköalattomuutta, lyhytjänteisyyttä ja hetkessä elämistä.
 
Niillä jotka eivät historiaa tunne, on myös suurin alttius jäädä historiaa väärinkäyttävien populistien ja demagogien vangiksi. Tästä seuraa myös kansainvälisissä suhteissa monenlaista jännitettä ja vastakkainasettelua, jota voitaisiin purkaa rajat ylittävällä menneisyydenhallintaan kohdistuvalla yhteistyöllä. Esimerkeistä ei ole puutetta.
 
Tätä taustaa vasten on syytä kavahtaa esityksiä kaikille annetun historianopetuksen poistamisesta lukioista vapaan valinnaisuuden lisäämiseksi. Maailma suorastaan huutaa yhteisen menneisyyden ja kulttuuriperimän parempaa tuntemusta, eikä toki vain Suomessa. Jos jotain muutoksia tehdään olisi päinvastoin perusteltua lisätä historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärää, vaikkapa poistamalla uskonnonopetus.”

Historia läpileikkaa kaikki elämänalat ja vaikuttaa siihen mitä me jokainen olemme nyt. Historian ymmärrys lisää maailman muutosten ymmärrystä ja lisää suvaitsevaisuutta, väitän minä. Historia ei ole pelkkiä vuosilukuja vaan syitä ja seurauksia, elämän rakennusaineita. Lisäksi historia on huikea tarinoiden aarreaitta, joka parhaimmillaan lisää muutakin viisautta kuin numeroviisautta, mikä tuntuu olevan tämän päivän maailmassa ylivallassa. Älykkyyttä on monenlaista, mutta käsitystä maailmasta ja esim. yhteiskunnan rakenteista ei voi ymmärtää ilman käsitystä historiasta. Matematiikankin asemasta kouluissa voisi kirjoittaa pitkät pätkät, mutta se on sitten eri juttu.