Keväthuuma alkaa pikkuhiljaa nousta kun kuulee talitinttien laulun, auringon valo lisääntyy huimaa vauhtia ja jääpuikot sulavat räystäillä aurinkoisina päivinä. Kolmatta kesäämme odotellessa ajattelin kirjoitella hiukan siitä, mitä Päkätillämme on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun ostimme paikan itsellemme vuonna 2015.
Tältä meidän ihana salaperäinen Päkättimme näyttää sinisestä portista kurkistaessa. Mökki sai kesällä 2017 uuden ulkoasun kun koko ulkoverhous vaihdettiin (eteläpuolen ollessa niin huonossa kunnossa). Samalla mökkiä laajennettiin parven verran ja koko mökki maalattiin ulkoa. Minä ehdottelin miesväelle sinipunaista mökkiä ja onneksi väritys sopi heillekin. Väritys on tosi raikas ja selkeä - pidän kovasti puhtaista väreistä. Pyrimme kaikin mahdollisin keinoin kunnioittamaan alkuperäistä rakennustapaa. Mitään muovia ei laitettu mihinkään väliin eikä pintaan.
Parven lattiaan, joka on suoraan ulkovaraston yläpuolella laitettiin kuusisuikaletta tiivisteeksi (koiran pehmuste Pehmustia). Varsinaisten seinien väliin ei laitettu mitään. Ajattelimme, että jos mökki on kököttänyt niine hyvineen jo vuodesta 1953 ilman seinän tiivisteitä niin ei niitä nytkään sinne laitettaisi. Aika näyttää oliko pösilö ratkaisu. Katto uusittiin myöskin, koska laajennus vaati sitä. Siihen emme kyenneet omin voimin vaan sen kävi tekemässä Hirsi ja Rakennus Siklander. Heidän työhönsä olemme erittäin tyytyväisiä.
 |
| Ennen |
Tässä on oikeastaan ainoa kuva kokonaisuudessaan mökistämme ennen remonttia.
Toki aivan ihastuttavan persoonallinen se oli näinkin. Eriväriset seinät ja ihana epäsymmeterinen muoto. Ja imukärhivilliviinin ja kiinanlaikkuköynnöksen välttämättömästä hävittämisestä olen erityisen suruissani, mutta niitä ei voinut jättää. Muutoin mökkiä ei olisi voinut remontoida. Ehkä voin istuttaa uudet sitten kun puutarha on siinä vaiheessa. Ukkokulta ei kyllä halua kasveja seinien lähelle, joten muualle puutarhaan sitten täytyy niille löytyä paikat.
 |
| Ja jälkeen |
Tässä mökkimme nykyisessä asussaan ihanan hämyisänä elokuun iltana kuvattuna. Ihanuuteen liittyy muutamia kipeän suloisia muistutuksia elämän rajallisuudesta. Pieni punainen ovi vasemmalla ja kattoluukku ovat edesmenneen appeni tekemät. Hän oli myös mukana lyömässä lautoja seinään ja innokkaasti mukana rakennusprojektissa vaikka oli jo (tietämättämämme) erittäin sairas. Rakennusprojekti tosiaan jäi hänen osaltaan kesken. Jatkumona tälle haluttiin vielä anopin maalata punaiset varaston ovet. Pieni punaovinen varasto laajennusosassa onkin saanut nimekseen Papan varasto.
