Ostimme syyskuussa 2015 siirtolapuutarhapalstan Oulun Äimärautiolta. Minulla oli ollut mökkikuume jo kauan ja vaikutti, ettei mökkihaave pääse ikinä toteutumaan. Ukkokulta oli saanut lapsuudessa liika-annostuksen korpimökkeilyä, minkä vuoksi hänellä on edelleen paha nökkiallergia. Lopulta Ukkokulta innostui asiasta, koska Äimäraution siirtolapuutrahapalsta on käytännössä kaupungissa ja pyöräilymatkan päässä kotoamme.
 |
Päädyimme niiden joukosta tähän meidän ihanuuteemme, jonka etuna on loistosijainti; ei ihan ison tien vieressä ja lähellä yhteistä vesivessaa. Lisäksi meidän pihaltamme näkee hevosiakin, jotka ovat ulkona Äimäraution ratsastuskeskusksen aitauksissa. Vieressä oleva ravirata saattaa joidenkin mielestä olla äänihaitta, mutta meistä se tuntui vain hauskalta erityisyydeltä. Tokikaan emme ole vielä edes aloittaneet ensimmäistä mökkikauttamme, joten en vielä osaa sanoa varmasti, mutta emme varsinaisesti ole mitään hissukoita ja kaupungissa asuvina tiedostamme kaupungin äänet kuuluviksi asiaan.
Niin kuin kuvasta näkyy, mökki on lähtötilanteessa "ihanan rustiikkinen", mikä lienee käytettävä sanapari jos tätä myytäisi asuntovälittäjien kautta. Mökki on rakennettu 1956 (Äimäraution siirtolapuutarha on perustettu 1947). Toisin sanoen mökissä on paljon laittamista. Edellinen omistaja olikin jo hommannut tarvikkeet yhden seinän verhouksen uusimiseen, mutta kun me ostimme mökin (irtaimistoineen), päädyimme siihen, että korjaamme mökin kokonaan ja haemme lupaa myös pieneen laajennukseen.
 |
| Ostimme mökin irtaimistoineen ja sieltä löytyikin tosi paljon aarteita |
Eli olemme päkätissä tämän mökkihomman kanssa. Poikamme ei ainakaan vielä ole kovin kovasti innostunut koko mökkitouhusta, minkä vuoksi sitten ehdotti mökille nimeksi Päkättiä - ja sehän passaa.
Viime viikolla haettiin mökin piirustuksia Oulun kaupunginarkistosta, jotta ystävämme pääsee piirtämään meille ehdotelman laajennuksesta.
