Oulun sotessa tökkii

Päätin tehdä pienen henkilökohtaisen selvityksen siitä, kuinka oululainen hammashoito toimii. Soitin ajanvaraukseen maaliskuussa 2012. Sain ajan suuhygienistille toukokuulle 2012. Minulle ilmoitettiin yksipuolisesti, että aika siirrettiin lokakuulle.

Pääsin vastaanotolle lokakuussa 2012. Hoito oli asiantuntevaa, huolellista eikä aikaakaan tuhraantunut turhan paljoa. Hoitajan kanssa keskustelimme mahdollisesta jatkohoidosta, joka olisi hammaslääkärin heiniä. En ole akuuttia hoitoa vailla, mutta lääkärin tapaaminen on kuitenkin välttämätöntä.  Suorittajatyttönä pureskelen hampaita yhteen öisin. 

Hammashoitaja ehdotti minua laitettavaksi lääkärin tarkastusjonoon. Viime viikkoon asti olin jonossa yhä tietämättä, milloin mahdan tarkastukseen päästä. Satuin toisissa asioissa vahingossa ajatumaan Oulun omahoitopalvelu -sivustolle kun etsin puhelinnumeroa, mistä varata aika pojalle kuusivuotisneuvolaan. Löytyi numero, mutta myös sivu, josta sen saa itse varata. Sieltä löytyi lisäksi palvelun etusivulta ilmoitus, että varaa aika hammaslääkärille. Varasin ajan ja sain sen kesäkuun alkuun. Ilmoitus ajan varaamisesta tuli minulle kustin polkemana eilen. Olin siis kuitenkin onnistuneesti varannut ajan. Minusta on hienoa, että tällainen mahdollisuus on, että ajan voi varata itse, jos vain vähän nopeammalla syklillä sinne pääsisi. 

Seuraavaksi minua tietysti mietityttää kuinka kauan tarkastuksen jälkeen menee siihen, että pääsen varsinaisesti hoidettavaksi. Toki yksityisten hammaslääkäriasemien palvelut olisivat käytettävissä varmasti nopeammalla syklillä, mutta hampaiden hoitoon yksityisellä puolella saa kyllä uppoamaan euron poikineen.

Olen hammasseikkailuni ohella seurannut läheltä ystäväni hankalaa tilannetta, jossa häntä pompotellaan Oysin polilta toiselle. Kivut ovat päivittäiset ja ne todella vaikuttavat ystäväni jokapäiväiseen elämään siten, että välillä hänen pitää kesken palaverin maata selällään kun missän muussa asennossa ei voi olla. Toki tanssinopettajana tämäkään työasento ei ole vieras. Myös hän on aloittanut asian hoitamisen viime kesänä ja aika konsultaatioon on toukokuun lopussa. 

Missä on vika, että ihmiset eivät saa hoitoa? Miten voi olla, että jonoissa venytään vuosi? Konkreettisia ehdotuksia kehiin eikä pelkkiä selvityksiä, joita valtion taholta pusketaan oikein liukuhihnalta. Tietotekniset systeemit kesksustelemaan toistensa kanssa ja niin helpoiksi käyttää, että lääkäreillä ja hoitajilla ei mene aikaa niiden kanssa tuhraamiseen. 

5.7.2013 Päivitän tekstiä sen verran, että sain lopultakin ajan hammaslääkärin tarkastusajan 3.6.2013, jolloin aikaa meni hurjat kymmenen minuuttia. Minulle varattiin itse toimenpiteisiin aika 26.9.2013. Kävi tietysti niin köpösti, etten pääse tuohon aikaan, joten hammaslääkäriaika on lopulta 10.10.2013 eli vuosi se tosiaan mennä paukahti...

Opiskelijoiden ja opettajien välisistä kuiluista

Viime päivinä on saatu ihmetellä opettaja Antti Korhosen potkuja työstään oppilaan ojennuskahakan jälkimainingeissa. Toki netissä liikkuvasta videosta voidaan tulkita Korhosen menettänen malttinsa ja sanoa, että hän käytti turhan rajuja otteita, mutta mitä Korhonen sitten olisi voinut tehdä?

"Kuule nuori mies, en pidä siitä, että puhut minulle tuohon äänensävyyn (luonnollisesti ilman huutomerkkiä sekinhän voitaisiin tulkita liiallisiksi voimakeinoiksi). Ai, että olen sika ja läski...niin ja että vittuakin sieltä puskee tulemaan. No mitäpä siitä, onhan se ihan oikein, että nuori ihminen saa purkautua. Jaa no ei kait se haittaa jos vaikka muutaman tuolin nakkaisit ikkunasta ulos, saadaan sillä sitten vähän niitä sinun angstejasi purettua. Ai, että kopsahti keittäjää päähän...no kyllä se topakka ihminen semmosen kestää. Niin, että minun angstini...no eihän minulla sellaisia saa olla, olenhan opettaja."

Koulutusorganisaatioille olisi todella tarpeellista laatia selkeä ohjeistus siitä missä tilanteissa opiskelijaa saa ojentaa ja miten. Nettiadressissa Pelastakaa Opettaja Antti Korhonen on tätä kirjoittaessani nyt
147 582 allekirjoitusta sen puolesta, että ohjeistus on laadittava. Mielestäni Korhonen ei ole toiminut vastoin lakia, mutta minä en onneksi sitä joudu arvioimaan. (Perusopetuslaki 36 b § 13.6.2003/477)

Olen todella paljon viime aikoina joutunut pohtimaan sitä kuinka joka puolelta tulee esiin tapauksia, joissa ihminen penää oikeuksiensa perään muistamatta omia velvollisuuksiaan. Me opettajat olemme monesti vaikka millaisten kuorten väleissä.

Toisaalta haluaisin toimia oman humanistis-holistisen ihmiskäsitykseni mukaan siten, että voisin ottaa huomioon ihmisen persoonalliset oppimistarpeet. Mutta sitten huudetaan tasa-arvoista kohtelua. "Miks tuo saa kun minä en saa?" Toisaalta taas aikuisten kanssa toimiessa voisi olettaa, että opiskelussa, johon itse on hakeuduttu omasta vapaasta tahdosta, keskiössä olisi oppimisen halu. Ja oppiminen oman itsensä vuoksi. Kehittymisen vuoksi. Mutta oppimistehtäviä ei kuitenkaan huvita/jaksa/kiinnosta tehdä. Sitten kun opettaja kyselee näiden velvollisuuksien perään ja on kohtuullistanut aikataulua otettuaan huomioon kaikki ne esteet, jotka ovat tehtävien palauttamista hidastuttaneet, opettajaa syytetään joustamattomaksi nihilistiksi. Ja koulussahan ei mikään ole hyvin. Me opettajat olemme ammattitaidottomia, koulutus on suunniteltu huonosti ja siellä ei opi mitään. Me vain kasaamme erilaisia rangaistuksia opiskelijoiden tielle, jotta heidän opiskelunsa olisi mahdollisimman hankalaa.

Tunnen itseni usein jonglööriksi joka on olosuhteiden pakosta heittänyt kaikki pallot yhtäaikaa ilmaan ja tietää, että niitä kaikkia on mahdotonta saada kiinni.

Ammattikoulutuksessa en joudu samankaltaisiin tilanteisiin kuin mistä Korhosen tapauksessa on kyse, mutta jokaisessa koulutusmuodossa on omat haasteensa. Onneksi yllä kuvaamani tilanteet ovat karrikoituja ja ääri-ilmiöitä, mutta ne ovat täysin totta. Toki tämä mietityttää etenkin tänään kun olen juuri kuullut päässeeni opiskelemaan opinto-ohjaajaksi ja näihin yllä kuvaamanikaltaisiin tilanteisiin sieltä lähden työkaluja hankkimaan. Minä olen oikeasti ihan hirveän innoissani ja haluaisin heti päästä opiskelemaan. Pitää vielä odottaa kesäkuun alkuun. Toivottavasti itse muistan nämä ääritapaukset, etten sitten itse toimi opiskelijana niinkuin yllä kuvasin.

Sain gradua tehdessäni yhden parhaista opiskeluohjeista ohjaajaltani  kun oli juuri selitellyt sitä kuinka gradu ei juuri nyt ole ollenkaan edistynyt: pieni lapsi, mies toisella paikkakunnalla töissä, opiskelu työn ohessa jne. Ohjaajani kysyi:"Kuinka paljon sinulla on illalla aikaa lapsen nukahtamisen jälkeen siihen kun sinä itse nukahdat?" Vastasin, että yleensä n. puolitoista tuntia. "Käytä puoli tuntia." Mitäpä siihen enää inisemään. Jos päätän käyttää puoli tuntia tulen todennäköisesti käyttäneeksi vähän enemmän. En kasaa kouluhommia johonkin megaviikonloppuun, jolloin sitten hoidan kaiken alta pois vaan joka päivä vähän kerrallaan edistän opiskeluani. Tulihan se gradu sitten tehtyä näillä ohjeilla.  Tällä ohjeella yritän tarttua myös tuleviin opinto-ohjaajan opintoihini.

Niistä opettajan työn parhaista puolista kirjoittelen sitten joskus muulloin. Nyt oli pakko purkaa angstia.